Aikuisten sitkeät ja merkitykselliset sisarussuhteet

Lukuaika: 3 min.

Tuore tutkimus osoittaa, että sisarussuhteet kiinnittyvät monin tavoin muihin läheissuhteisiin, jotka voivat osaltaan kannatella niitä. Sisarussuhteille annettuja merkityksiä muovaavat myös yhteiset muistot ja jaetut kokemukset.

Perhe- ja läheissuhteita koskevassa yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa sisarussuhteet ovat jääneet sukupolvien välisten suhteiden, kuten lasten ja vanhempien suhteiden, varjoon. Sisarussuhteet kuitenkin koskettavat ja kiehtovat monia. Esimerkiksi kuuluisten sisarusten välisten yhtäläisyyksien ja eroavaisuuksien pohdinta kiinnostaa, ja sisarussuhteiden dynamiikan tarkastelu on populaarikulttuurissa melko tavanomainen aihe.

Tarkastelin tutkimuksessani 26–41-vuotiaiden suomalaisten sisarussuhteita. Tutkimuksessa selvisi, että sisarussuhteen läheisyyden, yhteydenpidon ja suhteelle annettujen merkitysten kannalta myös muilla läheissuhteilla on väliä. Vanhemmilla, muilla sisaruksilla, omalla puolisolla, sisaruksen puolisolla ja omilla tai sisarusten lapsilla on merkitystä sille, millaisiksi sisarussuhteet muodostuvat aikuisuudessa.

 

Perhe- ja sukuyhteisö voi kannatella sisarussuhteita

Aikuisuudessa sisarussuhteet voivat läheisyydestä huolimatta olla jännitteisiä. Vanhemmat saattavat kuitenkin auttaa sisaruksia ylläpitämään neutraaleja välejä ja esimerkiksi tarjota sisaruksille mahdollisuuksia tavata toisiaan ilman, että näiden on itse järjestettävä tapaamista. Vanhemmat voivat olla laajemman sukulaisten välisen yhteydenpidon alullepanijoita ja sukuyhteisön kannattelijoita. Vanhemmat saattavat myös hoitaa sovittelijan roolia sisarusten välisissä ristiriitatilanteissa.

Joskus sisarussuhteiden ylläpidon keskeinen paikka oli vielä kolmikymppisillekin vanhempien koti, usein oma lapsuudenkoti. Tutkimukseni osallistujista monet kertoivat, että vanhemmilla oli suuri merkitys aikuisten sisarussuhteiden ylläpitämisessä. Kääntöpuolena on, että jos vanhempia ja heidän ympärilleen rakentuvaa laajempaa sukuyhteisöä ei ole, jää sisarussuhteen ylläpito täysin sisarusten omaksi tehtäväksi.

Kaksi naista pyöräilee maantiellä vierekkäin
Kuva: Pixabay

 

Tällaisessa tilanteessa ei ole sukujuhlia tai muita kolmansien osapuolten järjestämiä tilaisuuksia, joissa sisarusta tapaisi vaan yhteydenpito on omalla vastuulla. Kun sisarussuhde on tällä tavalla heikommin kiinni muissa suhteissa, tai näitä muita jaettuja suhteita ei juuri ole, tekee se sisarussuhteesta hauraamman ja katkoksille alttiin.

 

Muutokset muissa suhteissa muuttavat myös sisarussuhteita

Sisarussuhteiden yhteys muihin perhe- ja sukulaissuhteisiin näkyy myös siinä, että muuttuva perheyhteisö muovaa myös sisarussuhdetta. Esimerkiksi tutkimukseen haastateltu ”Asta” kuvailee, kuinka suhteet hänen sisaruksiinsa muuttuivat täysin, kun yksi veljistä eron jälkeen löysi uuden kumppanin:

“Ollin ero ja Jessikan tulo Ollin elämään on lähentäny koko meijän sisarusporukkaa aivan järkyttävän paljon. Jessika on ollu semmonen ihana uus ihminen, kehen oon tutustunu. Ja se on ollu jotenki jännää, miten paljon nyt vietetään aikaa. Mun sisarukset on melkein 10 vuotta vanhempia, niin tavallaan se ikäero on nyt tasaantunu, elämäntilanne-erot on tasaantunu. Aika usein järjestetään et mennään Ollille ja Jessikalle yhtä aikaa […] sit istutaan iltaa pitkään ja lapset leikkii […] me parannetaan maailmaa ja syödään hyvin. Ja se on ollu tosi kivaa.”

Perheyhteisöön tuleva uusi ihminen muuttaa perhesuhteiden dynamiikkaa. Astan tapauksessa se sai sisarukset lähentymään keskenään. Heidän välilleen kehittyi ystävyys, johon kuuluvat myös sisarusten puolisot ja lapset.

Ajatus sisarussuhteista laajemman suhdemuodostelman osana auttaa ymmärtämään sitä, miten monenlaiset muutokset perhe- ja sukuyhteisössä voivat vaikuttaa myös sisarussuhteeseen.

Esimerkki havainnollistaa myös sitä, että sisarussuhteet muuttuvat elämänkaaren aikana. Esimerkiksi lapsuudessa ja vielä nuorena aikuisena suurelta tuntuva ikäero saattaakin menettää merkityksensä, jos sisarukset aikuisena elävät samankaltaisessa elämäntilanteessa tai kokevat siirtymiä esimerkiksi vanhemmuuteen samaan aikaan.

 

Muistot yhteisestä lapsuudesta ovat merkityksellisiä aikuisuudessakin

Monille tutkimushaastatteluun osallistuneelle kysymys sisarussuhteen läheisyydestä ei ollut lainkaan helppo. Jotkut, kuten edellä mainittu ”Asta” olivat lähentyneet uudella tavalla sisarustensa kanssa aikuisuudessa. Toiset taas eivät juuri pitäneet yhteyttä tai jakaneet asioita sisaruksensa kanssa, mutta pitivät sisarussuhdetta tavallaan läheisenä.

Kaksi ihmistä pyöräilee autiossa maisemassa meren äärellä.
Kuva: Pixabay

Sisarussuhteita ja myös pohdittiin suhteessa toisiinsa, vaikka niitä ei välttämättä suoraan vertailtukaan. Tämä tulee esiin tavassa, jolla ”Arttu” pohtii suhdetta yhtäältä siskoonsa ja toisaalta veljeensä ”Iiroon”:

Mun isosisko on sisaruksista ainoa jolla on myös lapsia, että ilman muuta se että ollaan samassa tilanteessa niin kyl se lähensi. […] Ja sitten toisaalta voi ajatella että suhteessa Iiroon se on ehkä tietyllä tapaa etäännyttänyt se kun Iirolla ei oo lapsia. Se ei oo niin yksioikoinen asia Iiron kanssa kanssa, me ollaan lapsena oltu, pelattu paljon yhdessä ja tiiviisti vietetty aikaa yhdessä.

Artun sisko asuu maantieteellisesti kaukana ja he pitävät yhteyttä toisiinsa harvakseltaan. Emotionaalista läheisyyttä lisää kuitenkin se, että he ainoina sisaruksina jakavat kokemuksen vanhemmuudesta. Sen sijaan suhteessa veljeen läheisyyttä tuovat jaetut lapsuusmuistot: tiivis yhdessäolo ja yhteiset pelit. Sisarussuhteelle merkityksellistä onkin myös mennyt aika, erityisesti yhteiset lapsuusmuistot.

Sisarussuhteet saavat merkityksensä suhteessa toisiinsa ja suhteessa muihin perhesuhteisiin. Lisäksi niissä on ajallisia kerrostumia, jolloin menneisyydellä voi olla suuri vaikutus siihen, miten sisarussuhde tällä hetkellä koetaan.

 

Sisarussuhteet ovat ajallisesti kerrostuneita ja sitkeitä

Sisarussuhteita tutkinut sosiologi Katherine Davies kuvaa sisarussuhteita ”tahmeiksi”. Tahmeudella hän tarkoittaa sitä, että sisarussuhteet kuuluvat kiinteästi ihmisten elämään, ja niitä on vaikeaa karistaa, vaikka joskus näin haluaisikin tehdä. Sisarussuhteiden tahmeus perustuu siihen, että ne ovat monenlaisilla sidoksilla kiinnittyneitä muihin läheisiin perhe- ja sukulaissuhteisiin. Niissä on useimmiten sekä verisiteen ulottuvuus että sosiaalinen ulottuvuus ja lisäksi pitkä yhteinen historia.

Sisarussuhteet kestävät usein lähes koko eliniän ja ne muuttuvat elämänkaaren eri vaiheissa. Niissä on ajallisia kerrostumia, joiden kautta ne kytkeytyvät laajempaan perhe- ja sukuyhteisöön ja sen historiaan. Sisarussuhteet eivät aina ole yksinkertaisia tai mutkattomia, mutta usein ne ovat syvästi merkityksellisiä ja sitkeitä.

Bridgerton-sarja ja aateliston tärkeät sisarussuhteet

Lukuaika: 4 min.

Historiallisissa pukudraamoissa vilisee autoritaarisia vanhimpia veljiä, asemansa tuntevia siskoja ja seikkailunhaluisia pikkusiskoja ja -veljiä. Mutta mitä esimerkiksi suosittu Bridgerton-sarja kertoo siitä, millainen merkitys sisarussuhteilla entisaikaan oli ihmisen elämänkululle?

Sisarussuhteet ovat vakioaiheita kirjallisuudessa, lehtijutuissa, elokuvissa ja sarjoissa. Fiktio tarjoaa kiinnostavia ikkunoita siihen, millaisia merkityksiä sisarussuhteilla on ollut eri aikakausina. Suosittuja ovat esimerkiksi pukudraamat, joissa kuvataan brittiläisen aateliston ponnisteluja sopivan puolison löytämiseksi. Tällainen on Bridgerton (2020-), Julia Quinnin romaaneihin perustuva Netflix-sarja, joka kuvaa kahdeksan sisaruksen vaiheita Lontoon seurapiireissä hovin liepeillä 1800-luvun alussa.

Bridgerton-sarjan ensimmäinen tuotantokausi keskittyi tyttäristä vanhimman, Daphnen, puolison etsintään. Aktiivisia etsinnässä ovat erityisesti äiti ja muut seurapiirin mahtirouvat sekä vanhin isoveli Anthony eli varakreivi Bridgerton. Puolison löytämisessä ei suinkaan ole kyse vain yksilön onnellisuuden takaamisesta, vaan koko sisarussarjan tulevaisuudesta. Sopivan puolison löytäminen takasi kodin, elintason sekä kunniallisen ja vaikutusvaltaisen aseman yhteisössä. Tämä kiteytyy Daphnen repliikissä sisaruksilleen heti ensimmäisessä jaksossa: ”Menestykseni vaikuttaa teidän kaikkien tulevaisuudennäkymiin.”

 

Serkusavioliitot vahvistivat myös sisarussuhteita

Historiantutkija ja sosiologi Leonor Davidoff kuvaa sisarussuhteiden suurta merkitystä porvariston ja aateliston keskuudessa 1800- ja 1900-luvuilla. Sisarukset ja serkut muodostivat keskeisen sosiaalisen verkoston, jonka jäsenet olivat kytköksissä toisiinsa varallisuuden, vastuun, puolison etsinnän ja yhä enemmän myös tunnesuhteiden kautta. Nämä kytkökset säilyivät yleensä läpi aikuiselämän.

Sisarukset olivat usein kiinteästi mukana toistensa sosiaalisessa elämässä. Sisarukset ja serkut perheineen muodostivat välittömän viiteryhmän, jonka kanssa oltiin tiiviisti tekemisissä, johon tukeuduttiin kriiseissä, ja jolta tarvittaessa lainattiin rahaa. Aatelisten sisarusten oli suorastaan pakko tulla toimeen keskenään, sillä he olivat toisiinsa sidoksissa koko eliniän. 

Sisarusten ja serkusten merkityksen kasvu liittyi laajempaan murrokseen, joka oli käynnissä eurooppalaisessa sukulaisuusjärjestelmässä. Sukulaisuutta tutkineet historioitsijat Christopher Johnson ja David Sabean paikantavat tämän murroksen vuosien 1750 ja 1850 väliselle vuosisadalle. 

Avioliittojen solmiminen oli keskeinen tapa ylläpitää sukulaisuusjärjestelmää. Avioliittoja solmittiin aluksi pikkuserkkujen ja sitten serkkujen kanssa. Verisukulaisten joukon lisäksi puoliso saattoi löytyä samoista sosiaalisista ympyröistä, kuten sisarusten ystävistä. Sukulaisten kanssa solmittujen avioliittojen avulla perheet säilyttivät asemansa ja omaisuutensa. Serkusavioliittojen myötä sisarukset pysyivät samassa sukuyhteisössä, ehkä jopa samassa paikallisyhteisössä. 

Joku sisarusparvesta saattoi edelleen mennä naimisiin lähipiirin ulkopuolisen kanssa,  millä perhe vahvisti sosiaalista asemaansa paikallisesti ja hankki uusia liittolaisia. Avioliitot eivät kuitenkaan olleet täysin järjestettyjä. 1800-luvulla alkoi olla aiempaa tärkeämpää, että avioliitot perustuivat tunnesiteisiin.

 

Sisarussuhteet olivat usein lämpimiä, mutta eivät tasa-arvoisia

Sisarusten välisten suhteiden laatu riippui muun muassa ikäjärjestyksestä sukupuolesta. Perimysjärjestys ja omaisuudenjako vaikuttivat varallisuuteen ja siten suoraan avioitumismahdollisuuksiin. Eri puolilla Eurooppaa, jopa eri alueilla saman valtion sisällä, oli erilaisia perimyskäytäntöjä. Vanhin poika saattoi periä isänsä omaisuuden, arvonimen ja liikekumppanit, muille sisaruksille saatettiin maksaa osittaista kompensaatiota. Omaisuus siirtyi perijälle usein vasta kuoleman jälkeen, joten tämä saattoi avioitua nuorempia sisaruksiaan myöhemmin. Toisaalta sisarusten saatettiin usein olettaa avioituvan ikäjärjestyksessä. Sisarusten tasa-arvoisempi periminen alkoi myös yleistyä.

Kuva: Pixabay

Sukulaisuuden murros merkitsi siirtymää isäjohtoisesta järjestyksestä tasavertaisempaan, sisaruksia korostavaan järjestykseen 1800-luvulle tultaessa. Siitä huolimatta veljillä oli huomattavaa valtaa siskoihinsa nähden. Isän kuoltua vanhin veli oli perheen pää, jolla oli päätösvaltaa erityisesti siskojensa asioihin. Naimattomat siskot olivat usein myös riippuvaisia perheen pään taloudellisesta tuesta.

Osa Bridgerton-sarjan viehätystä on sisarusten välisten suhteiden dynamiikka. Perheen pää Anthony, veljeksistä vanhin, on sisaruksilleen välillä etäinen ja totinen kipuillessaan vastuunsa ja omien tunteidensa välillä. Toisaalta hän on eräänlainen isähahmo ilman isää kasvaneille nuorimmille sisaruksilleen. Avioitumisiässä olevien vanhimpien siskojen näyttää olevan helpompi luoda luottamuksellinen suhde muihin veljiin, joita ei perheen pään vastuu paina.

Historioitsija Christopher Johnson kuvailee, kuinka aateliston ja porvariston kirjeenvaihtoa tutkimalla on voitu päätellä sisarusten välisten suhteiden olleen 1800-luvulla erilaisia kuin heitä edeltäneen sukupolven sisaruksilla. Kun edeltävän sukupolven sisarukset olivat olleet muodollisissa ja etäisissä väleissä, 1800-luvun alkupuolella sisarukset kirjoittivat toisilleen kirjeitä, joista voi päätellä suhteiden olleen läheisiä.

Vastuun ja vallan lisäksi kuitenkin myös tunneilmaisu jakautui usein epätasaisesti. Sisaret olivat usein omistautuneempia veljilleen kuin toisin päin. Siskot ilmaisivat tunteita erityisesti keskenään, mutta myös veljilleen. Tunteiden ilmaisusta tuli osa neuvottelua siitä, millainen suhde sisarussuhde oli: siskot olivat veljistä riippuvaisia ja olivat usein aktiivisempia kirjeenvaihdossa, ilmaisten veljiään useammin kiintymyksen ja ystävyyden tunteita.

 

Miltä 2020-luvun sisarussuhteet näyttävät historiallisella jatkumolla?

2020-luvulla elävien näkökulmasta 1800-luvun sisarussuhteet saattavat näyttää aivan toisenlaisilta kuin nykyään. Omassa elämässämme esimerkiksi avioliiton solmiminen tai elämänkumppanin löytäminen harvoin riippuu suoraan sisarusten elämäntilanteista tai parisuhdetilanteista, vaikka usein puoliso samasta  sosiaalisesta piiristä löytyykin. Olemme kuitenkin tottuneet ajattelemaan, että teemme näitä valintoja yksilöllisesti ilman, että ne kytkeytyvät sisaruksiin tai laajempaan sukulaisten piiriin.

Samaan aikaan sisarukset saattavat kuitenkin olla kytköksissä toisiinsa taloudellisin sidoksin, jotka puolestaan kietoutuvat tunnesuhteisiin. Tämä tulee näkyviin esimerkiksi tilanteissa, joissa perinnönjakoon sisarusten kesken sisältyy jännitteitä tai konflikteja.

Sosiologi Katherine Davies kuvaa, kuinka sekä verisiteellä että sosiaalisesti rakentuneella suhteella on merkitystä sisaruudelle. Toisinaan nämä kaksi ulottuvuutta voivat olla keskenään ristiriitaisiakin. Vaikka sisaruuteen liitetään normatiivisia odotuksia koskien hoivaa ja vastuuta, yhteydenpidon suhteen sisarussuhteita koskevat kulttuuriset odotukset ovat väljiä. Joissain sisarussuhteissa yhteydenpito on tiivistä, joissain vähäistä tai lähes olematonta. Toisaalta sisarus voi olla myös läheinen ystävä. Eletyn elämän sisarussuhteet ovat monenlaisia, useimmiten ihmisen elämän pisimpiin ihmissuhteisiin kuuluvia, ja merkityksellisiä läpi elämän.

Bridgerton-sarjan sisarusparvi kiehtoo meitä myös siksi, että se saa meidät ajattelemaan sisarusten yhtäläisyyksiä ja eroja, sisarussuhteiden dynamiikkaa ja niiden muutosta elämänkaarella. Sisarussuhde on erityinen, ristiriitoja sisältävä suhde, jonka kuvauksista voi löytää jotain universaalia myös 1800-luvun aatelistoa kuvaavassa viihdesarjassa.

 

Lähteet:

Davidoff, Leonore (2013) Thicker than Water. Siblings and their Relations, 1780–1920. Oxford University Press.

Davies, Katherine (2023) Siblings and Sociology. Manchester University Press.

Johnson, Christopher H. (2011) Siblinghood and emotional dimensions of new kinship system. In Johnson, Christopher H. & Sabean, David Warren (toim.): Sibling Relations and the Transformations of European Kinship, 1300–1900. Berghahn Books, ss. 189–220.

Johnson, Christopher H. ja Sabean, David Warren (2011) (toim.) Sibling Relations and the Transformations of European Kinship, 1300–1900. Berghahn Books.

Millaisista perheistä 2020-luvun nuoret aikuiset unelmoivat?

Lukuaika: 3 min.

Perheessä elämisen tavat ovat monenlaisia, vaikka ydinperheen ihanne on edelleen vahva. Mutta millaista perhe-elämää nuoret aikuiset Euroopan eri kolkissa toivovat? Sosiologian professori Anna-Maija Castrén johtaa tutkimushanketta, jossa tutkitaan nuorten aikuisten läheissuhteita ja perheellistymistä koskevia suunnitelmia.

Kysyimme Anna-Maijalta neljä kysymystä hänen tutkimushankkeestaan.

1. Johdat Itä-Suomen yliopistossa tutkimushanketta Läheisyys, kumppanuus ja perheellistyminen Suomessa, Portugalissa ja Skotlannissa: läheissuhteiden verkostot globaalissa tulevaisuudessa. Mitä tutkitte?

Tutkimme 25–40-vuotiaiden aikuisten perheellistymiseen ja läheissuhteisiin liittyviä suunnitelmia kolmessa maassa. Laadullisessa tutkimuksessa selvitetään yhtäältä sitä, millaisia odotuksia nuoriin aikuisiin kohdistuu, ja toisaalta, miten heidän omat tulevaisuudensuunnitelmansa ja toiveensa muotoutuvat näiden odotusten ja yhteiskunnan tarjoaman tuen puitteissa.

Suomessa, Portugalissa ja Skotlannissa yhteiskunta tukee perheitä ja perheellistymistä eri tavoin. Myös perhettä koskevat kulttuuriset käsitykset eroavat jonkin verran. On siis kiinnostavaa selvittää, mikä nuorten aikuisten suunnitelmissa on yhteistä ja mikä erilaista tässä ajassa, jota leimaavat monet ylikansalliset tai globaalit huolet ja ongelmat kuten esimerkiksi ilmastonmuutos. 

Haastattelemme Helsingin, Edinburghin ja Lissabonin metropolialueilla asuvia nuoria aikuisia, jotka ovat lapsettomia mutta joilla on kumppani (tai useampia kumppaneita).

Hankkeen tutkijat työskentelevät Itä-Suomen yliopistossa, Edinburghin yliopistossa ja Lissabonin yliopistossa. Tutkimusta rahoittaa Koneen Säätiö.

 

2. Miksi tutkimusaihe on ajankohtainen?

Ihmiset elävät valtavan monenlaisissa perheissä, mutta lainsäädäntö nojaa edelleen pitkälti ajatukseen ydinperheestä, jonka muodostavat äiti, isä ja heidän biologiset lapsensa. Myös suomalaisten käsitykset perheestä heijastelevat edelleen ihannetta ydinperheestä.

Todellisuudessa suomalaiseen yhteiskuntaan mahtuu niin yksinhuoltajaperheitä, vuoroviikkovanhempien perheitä, sateenkaariperheitä, kumppanuusvanhempien perheitä ja adoptioperheitä. Perheitä, joiden vanhemmat ovat muuttaneet Suomeen muualta, ja perheitä, joihin on sijoitettu lapsi, tai joiden lapsi on sijoitettu kodin ulkopuolelle. On myös neliapilaperheitä, joissa on enemmän kuin kaksi tosiasiallista vanhempaa.

Perhesuhteet eivät siis määrity kotitalouden rajojen perusteella. Tämä nousee erityisen hyvin esiin yksin asuvien kohdalla. Tilastokeskuksen mukaan Suomessa oli 1,3 miljoonaa yksinasuvaa vuonna 2022. Heistä 55% oli alle 60-vuotiaita. Yksin asuvien kohdalla kyse on siis suuresta joukosta ihmisiä, joilla on erilaisia perhe- ja läheissuhteita. Näitä suhteita vain ei asumiseen perustuvissa tilastoissa tavoiteta helposti.

Anna-Maija Castrén. Kuva: Raija Törrönen, Itä-Suomen yliopisto.

Tutkimuksemme kohderyhmä, 25–40-vuotiaat aikuiset, ovat oman elämänsä aikana nähneet valtavan muutoksen perhe-elämässä. Olemme kiinnostuneita siitä, millaisia parisuhteita ja perheitä he itse toivovat. Haluavatko he elää monogaamisessa vai avoimessa parisuhteessa, yhdessä puolison kanssa vai eri kotitalouksissa? Haluavatko he lapsia?

Nuoret aikuiset suunnittelevat tulevaisuuttaan monien yhteiskunnallisten ja globaalien kriisien varjossa. Ilmastokriisi, koronapandemia ja Venäjän hyökkäys Ukrainaan ovat viime vuosina kyseenalaistaneet eurooppalaisten yhteiskuntien vakaan kehityksen. Työelämä on hektistä ja vaativaa, ja prekaarit työsuhteet yleisiä.

Olemmekin kiinnostuneita myös siitä, miten yhteiskunnalliset kriisit nousevat esiin ihmisten tulevaisuutta koskevissa suunnitelmissa ja niitä rajoittavissa epävarmuuden kokemuksissa.

 

3. Mikä sinua henkilökohtaisesti eniten innostaa tai kiinnostaa tässä tutkimusaiheessa? 

Olen tutkijana ollut jo melko pitkään kiinnostunut siitä, millaisissa perheissä ihmiset elävät ja miten he perheen ymmärtävät. Läheiset suhteet ovat tärkeitä ihan kaikille, mutta tällaisia läheisiä suhteita ja jopa perhesuhteiksi miellettyjä sidoksia on myös muiden kuin parisuhdekumppanien tai lasten ja vanhempien välillä.

Nyt perheellistymisiässä olevat suomalaiset ovat eläneet aiempia sukupolvia useammin jossakin muussa kuin kahden eri sukupuolta olevan vanhemman ydinperheessä. Kuitenkin yhteiskunnallisessa keskustelussa perheellistymisestä puhutaan lähinnä vain lapsiperheellistymisen näkökulmasta.

Tässä on minusta ilmeinen ristiriita. Pahoin pelkään, että perheellistymistä tukevat ponnistelut menevät hukkaan, mikäli ne perustuvat ajastaan jälkeen jääneisiin luuloihin tutkitun tiedon sijaan.

 

4. Millaisen viestin lähetät syntyvyyden laskusta huolestuneille päättäjille?

Kun ihmiset pohtivat sitä, haluavatko he lapsia, ei heillä ole päällimmäisenä mielessään kestävyysvaje. Perheen perustamista pohdittaessa tapetilla ei ole Suomen kansainvälinen kilpailukyky tai yhteiskunnan synnytystalkoot vaan henkilökohtaiset näkemykset hyvästä elämästä sekä siitä, miten lapsi siihen sopii.

Perheellistymistä pohtivien on voitava luottaa yhteiskuntaan ja sen tukeen. Mikäli näin ei ole, perheellistyminen voi tuntua riskialttiilta.

Jos halutaan tukea perheen perustamista ja lasten saamista, on vahvistettava luottamusta siihen, että yhteiskunta tarvittaessa tukee perhettä, oli se sitten muodoltaan tai kokoonpanoltaan millainen tahansa. Tämän luottamuksen vahvistamiseksi päättäjillä on valta ja vastuu toimia.

 

Kuva: Pixabay