Lapsuudenkodista muuttamiseen liittyy iloa ja haasteita, uuden opettelua ja uusia tapoja. Arkisilla kodin toimilla, kuten kotitöistä huolehtimisella, nuoret aikuiset vahvistavat itseluottamustaan omillaan asumiseen kykenevinä, itsenäisinä aikuisina.
Lapsuudenkodista lähteminen ja itsenäisesti asuminen ei aina ole helppoa. Uusi koti voi tuntua aluksi vieraalta paikalta, ja siellä saattaa kaivata perhettä ja ystäviä, vaikka samalla olisi innoissaan uudesta elämänvaiheesta. Kulttuurissamme ja ajatuksissamme omilleen muutto symboloi usein aikuisuutta, mutta selkeän siirtymän sijaan sitä voidaan tarkastella monimutkaisina ja monenlaisina prosesseina. Jokaisen nuoren tarina on ainakin hiukan erilainen.
Väitöskirjaani kuuluvassa tutkimusartikkelissa tarkastelen sitä, miten ensimmäistä kertaa omillaan asuvat nuoret aikuiset muokkaavat asuntoaan kodinomaiseksi ja itselleen tärkeäksi paikaksi erilaisilla tavoilla. Tutkimukseen osallistui 21 nuorta aikuista, jotka pitivät viikon ajan päiväkirjaa ajatuksistaan ja arjestaan uudessa omassa kodissa ja osallistuivat haastatteluun. He olivat tutkimukseen osallistuessaan 18–23-vuotiaita ja olivat hiljattain muuttaneet pois lapsuudenkodistaan, korkeakouluopintoja varten uuteen kaupunkiin. Jotkut asuivat yksin ja jotkut puolison tai kämppisten kanssa.
Vaikka osallistujien tarinoissa on paljon samaa, heillä oli silti erilaisia kokemuksia. Jotkut olivat pitäneet välivuosia ja suunnitelleet omilleen muuttoa pitkään, jotkut olivat päättäneet muuttamisesta nopeasti. Joku oli yllättynyt siitä, kuinka helpolta tuntui asua omillaan, ja joku siitä, kuinka yksinäiseltä se tuntui.
Tutkimuksen osallistujat tekevät kodistaan itselleen tärkeää paikkaa monella tavalla. Ensinnäkin he muokkaavat kodista konkreettisena, aineellisena paikkana itselleen mieluista. He sisustavat oman makunsa mukaan ja hankkivat huonekaluja ja kodin tarvikkeita, joita ajattelevat kotiin kuuluvan – esimerkiksi astioita ja ruuanlaittovälineitä. He myös säilyttävät kotona itselleen tärkeitä asioita, kuten valokuvia, jotka muistuttavat heitä muualla olevista läheisistä.
Toisekseen he rentoutuvat ja lepäävät kotona. Heille on tärkeää, että koti on rauhallinen ja turvallinen paikka, ja he luovat ja vahvistavat rauhallisuuden ja turvallisuuden tunnetta erilaisilla rentoutumisen tavoilla: esimerkiksi katselemalla televisiosarjoja, piirtämällä, lukemalla tai ”olemalla puhelimella”, tai ihan vain oleskelemalla tekemättä mitään erityistä. He ovat myös hankkineet kotiin huonekaluja, joissa on helpompaa rentoutua – esimerkiksi sohvalle voi asettua makoilemaan.
Pyykkääminen ja kokkaaminen vahvistavat itsenäisyyden tuntua
Sisustamisen ja rentoutumisen ohella nuoret aikuiset huolehtivat itse kotitöistä, kuten siivoamisesta, ruuanlaitosta ja ostoksilla käymisestä. Essi kuvaa videopäiväkirjassaan kenkien laittamista pyykkikoneeseen:
”Mut on kasvatettu tosi itsenäiseksi siitä lähtien kun mä oon ollut ala-asteella. Mutta tällä hetkellä mä siis haluan pestä mun kengät, mutta ei mitään hajua että voiko mustat ja valkoiset kengät pestä samassa. Hauskaa kun vieläkin (on) äidille sillei että ’miten mun pitää tehdä, miten mä pesen pyykkiä’. Melkein kaiken osaa jo, mutta on tää aikuisena olo kyllä vaikeata.”
Essi puhuu huvittuneena siitä, että vaikka hänet on kasvatettu itsenäiseksi, aikuisena olemisesta löytyy omilleen muuttamisen myötä edelleen uusia taitoja, joita täytyy opetella – ja joihin voi kysyä äidiltä apua. Taito pestä pyykkiä kertoo Essille itsenäisyydestä ja aikuisuudesta.
Myös Tomi on saanut vanhemmiltaan tukea kotityötaitojen opettelussa:
”Oli vähän epäluottamusta omiin kokkaustaitoihin, koska en ollut oikeastaan paljonkaan laittanut ruokaa ennen omilleen muuttamista. Onneksi vanhemmat hommasi mulle hyvän keittokirjan, siitä on kyllä ollut korvaamaton apu kokkaamaan opettelussa. Sen avulla oon kokkaillut täällä kaikenlaista.”
Tomi lisää vielä, että ”varmaan toi itse kokkaamaan opettelu on ollut aika merkittävä osa tätä itsenäistymistä”. Vanhempiensa antaman keittokirjan avulla Tomi on opetellut ruuanlaittoa, ja päiväkirjaviikolla Tomi onkin tehnyt makaronilaatikkoa ja kasviskeittoa. Ruuanlaittoa opettelemalla Tomi onnistuu pyörittämään itsenäistä arkeaan, ja samalla hän rakentaa itseluottamustaan.
Lilli puolestaan kertoi haastattelussa siitä, että omillaan asuessa kotitöitä saa tehdä silloin kuin haluaa:
”Mun mielestä (kotitöitä) omassa kodissa on paljon kivempi tehdä, kun saa tehdä silloin milloin haluaa. Se lähtee omasta tahdosta eikä silleen, että äiti on vaikka sillei että teepä nyt toi. Sitten se on oikeasti kivaa.”
Vapaus tehdä kotitöitä omalla rytmillä ja omalla tavalla oli monelle tutkimuksen nuorista aikuisista tärkeää. Toisaalta he kertoivat tähän vapauteen liittyvästä vastuusta, ja välillä kotityöt tuntuivat raskailta ja haastaviltakin uuden oman arjen keskellä, kun tiskit tai pyykit piti saada hoidettua riittävän usein. Nuorten itseluottamusta itsenäisesti asuvina aikuisina vahvisti kotitöiden osaamisen ja opettelun lisäksi se, että he onnistuivat huolehtimaan kotitöistään omasta mielestään sopivalla rytmillä.
Omillaan asumisen pienet ja suuret haasteet
Kun omillaan asuminen ja itsenäisyys liitetään kulttuurisissa käsityksissä yhteen, omillaan asumisessa ”onnistuminen” voi tuntua tärkeältä siksikin, että silloin voi nähdä itsensä aikuisena. Omillaan asuminen on kuitenkin monia pieniä asioita: tiskien hoitamista ennen kuin haarukat loppuvat, ystävistä muistuttavien valokuvien kiinnittämistä jääkaapin oveen, tarvittavien huonekalujen hankkimista kaupoista, kirppareilta ja sukulaisilta, ja ehkä sitäkin, että saa asunnon tuntumaan paikalta, jossa voi rentoutua ja levätä. Nämä asiat ovat hyvin arkisia ja silti – tai ehkä siksi – myös tärkeitä.
Omilleen muuttaminen on osa kulttuurista tarinaamme siitä, miten elämä yleensä menee. Jokaisella nuorella on kuitenkin omanlainen kokemuksensa. Joskus haasteet voivat olla todella suuria, ja esimerkiksi nuorten asunnottomuus on vakava yhteiskunnallinen ongelma. Omilleen muuttaminen ja asumiseen liittyvät asiat voivat kuitenkin tuntua vaikeilta silloinkin, kun kaikki menee tavallaan ihan hyvin. Silloin lohtua ja tukea itsenäiseen elämään voivat tuoda pienetkin asiat, kuten vanhempien antama keittokirja.
YTM Katariina Kotila tutkii nuorten aikuisten kodin tuntua elämän murroskohdissa. Hän työskentelee Itä-Suomen yliopiston Karjalan tutkimuslaitoksella. Hänen väitöskirjatutkimustaan ovat rahoittaneet Emil Aaltosen säätiö, Niilo Helanderin säätiö ja Keskitien säätiö.
Tekstin sitaatit ovat tiivistettyjä sitaatteja aineistosta eli tutkimuksen osallistujien päiväkirjoista ja haastatteluista. Nimet on muutettu.
