Ystäväporukan sitoo yhteen kollektiivinen muisti

Lukuaika: 3 min.

Mikä sitoo yhteen ystäväporukan, jonka jäsenet ovat tunteneet toisensa pitkään? Yhteisistä kokemuksista ja niiden yhdessä muistelusta rakentuu ystäviä kiinni pitävä kollektiivinen muisti. Se on yhteenkuulumisen tunteen ytimessä.

Kohtaus The Four Seasons -sarjasta (2025): Viisikymppisistä koostuva vanha ystäväporukka on kokoontunut viettämään uutta vuotta hulppeaan vuokramökkiin samaan tapaan kuin kolme ystäväpariskuntaa ovat jo vuosia tavanneet tehdä. Tällä kertaa joukosta kuitenkin puuttuu Nick, joka on aiemmin jättänyt vaimonsa Annen. Juhlijat alkavat nauraen muistella vuosien takaiselta uudelta vuodelta tapausta, jossa porealtaan korjaaja asettui taloksi työnsä hoidettuaan ja siemaili mökkeilijöiden viinoja ilman lupaa. Juttua kerrotaan kuten vanhoissa ystäväporukoissa on usein tapana: yksi aloittaa lauseen, toinen lopettaa. Yksi muistaa jonkun yksityiskohdan, toinen toisen. Korjaajan nimeä ei muista kukaan. Ystävykset ovat tikahtua nauruun muistellessaan. 

Samaan aikaan Nick viettää vuoden vaihtumista toisella mökillä kolmekymppisen naisystävänsä ja tämän ystävien kanssa. Jutun juurta keksiäkseen Nick alkaa kertoa seurueelle porealtaan korjaajasta. Kohtaus poikkeaa täysin edellä kuvatusta. Nickin kertoessa juttua hänen yleisönsä kuuntelee hämmentyneenä, vailla huvituksen häivääkään. He eivät ole kokeneet tapausta, eivät tunne tarinaa eivätkä siis voi osallistua muisteluun. 

Näissä kahdessa toisiinsa lomittuvassa kohtauksessa konkretisoituu, kuinka merkityksellisiä yhteiset kokemukset ja muistot ovat ystävyydelle. Merkityksellistä on myös kokemusten muistelu yhdessä. Katsojalle syntyy vaikutelma, että juttua porealtaan korjaajasta ei muistella ensimmäistä kertaa vaan ehkäpä tapaukselle nauraminen kuuluu olennaisena osana ystävysten uuden vuoden viettoon.

Läjä mustavalkoisia kuvia ihmisistä
Kuva: Pixabay

Kohtaukset tuovat esiin, kuinka jaetut muistot ja niiden kertominen yhdessä ovat keino kokea ja vahvistaa ystäväporukan keskinäistä yhteenkuuluvuuden tunnetta. Yhteisiä kokemuksia muistelemalla syntyy ystäväporukan kollektiivinen muisti

 

Kollektiivinen muisti rakentuu vuorovaikutuksessa muiden kanssa

Kollektiivisen muistin käsitteen toi sosiologiaan ranskalainen sosiologi ja filosofi Maurice Halbwachs (1877–1945). Kollektiivisella muistilla tarkoitetaan minkä tahansa ryhmän jäsenten – esimerkiksi ystäväporukan – jaettuja, yhteisiä muistoja. Se pitää sisällään yksilöiden muistoja, mutta on kuitenkin niistä erillinen. 

Kollektiivinen muisti perustuu ryhmän jäsenten yhteisiin kokemuksiin ja tarinoihin, ja sitä rakennetaan ja vahvistetaan muistelemalla yhdessä. Juuri tällaisesta kollektiivisen muistin vahvistamisesta oli kyse edellä kuvatussa The Four Seasons -sarjan kohtauksessa. Tilanne perustui aiempaan yhteiseen kokemukseen, ja tarinaa siitä rakennettiin yhdessä, tiiviissä vuorovaikutuksessa. Yhteenkuuluvuuden kokemusta alleviivasi jaettu huumori. Kyse ei ollut jutusta tai sen sisällöstä sinänsä vaan nimenomaan sen yhteisestä muistelusta.

  

Muistot vahvistuvat tapaamisten syklissä

Halbwachsin ajattelun mukaan kollektiivinen muisti on yhteydessä ryhmän koossa pysymiseen. Ystäväporukan sisäisten suhteiden jatkuvuus riippuu siitä, millä tavoin ryhmän kollektiivista muistia vaalitaan ja vahvistetaan.

Mustavalkoisia valokuvia hujan hajan puutasolla
Kuva: Pixabay

The Four Seasons -sarjan ystäväporukka nähdään viettämässä yhteisiä viikonloppuja ja ulkomaanmatkoja pitkin vuotta. Myös omassa tutkimuksessani kävi ilmi, että monilla ystäväporukoilla on tapana viettää vaikkapa juhannusta, uutta vuotta, pikkujouluja tai syntymäpäiviä tietyllä, joskus juuri kyseiselle ryhmälle ominaisella tavalla vuodesta toiseen. 

Ystäväporukoille voi muodostua tietynlainen tapaamisten sykli, jossa tapaamiset toistuvat samaa kaavaa noudattaen vuodesta toiseen. Tällainen syklinen rytmi auttaa ylläpitämään ystävyyssuhteita, jotka eivät muuten olisi helposti sovitettavissa kiireisen arkielämän rytmeihin. Säännöllisissä tapaamisissa vahvistetaan ystävysten kollektiivista muistia. 

 

Kollektiivinen muisti on yhteenkuulumisen ytimessä

Yhteisten kokemusten hankkiminen, jo koettujen sattumusten ja vastoinkäymisten muisteleminen, yhteisistä hetkistä ja retkistä puhuminen ja yhdessä tekeminen ovat kaikki tapoja vaalia kollektiivista muistia. Kollektiivinen muisti vahvistuu siis elettyä elämää jakamalla.

Kollektiivinen muisti piirtää esimerkiksi ystäväporukan tietoisuuteen sen, keitä he ryhmänä ovat. Niinpä ystävyyden jatkumisen ja vahvistumisen kannalta on tärkeää, että yhteisiä tarinoita rakennetaan, että tavataan, ja uusia muistoja kertyy vanhojen päälle. 

The Four Seasonsin ystäväporukan kollektiivinen muisti vahvistuu ilman Nickiäkin, mutta ei ihan samalla tavalla kuin ennen. Yksilön muistot täydentävät kollektiivista muistia: Nick on ainoa, joka muistaa porealtaan korjaajan nimen.

Miksi lasten vuoroasuminen ei näy perhetilastoissa?

Lukuaika: 3 min.

Vanhempien avio- ja avoerot vaikeuttavat perheiden tilastointia erityisesti silloin kun lapsi asuu vuorotellen kummankin vanhemman luona. Suomessa voi olla kirjoilla vain yhdessä väestörekisterijärjestelmän mukaisessa osoitteessa. Empiiriset tutkimukset tavoittavat tilastoja paremmin perheiden eletyn elämän monipaikkaisuutta. Vuoropuhelu tilastojen ja tutkimuksen välillä on tärkeää, jotta esimerkiksi lapsen vuoroasumiseen liittyviä etuja ja haittoja voidaan tunnistaa.    

Tilastokeskuksen mukaan valtaosa suomalaisista lapsista elää avio- tai avopariperheissä. Vuoden 2022 lopussa tällaisten perheiden määrä oli 76 prosenttia kaikista lapsiperheistä. Loput lapsiperheistä oli asuntokuntia, joissa asuu äiti ja lapsia (20 %) tai isä ja lapsia (4 %). 

Valtaosa suomalaisista asuntokunnista on kuitenkin yksinasuvien muodostamia. Vuoden 2022 lopussa yksinasuvia oli 1,3 miljoonaa, joka on noin 46 prosenttia kaikista asuntokunnista. Seuraavaksi suurin ryhmä on ilman lapsia asuvat avio- tai avoparit, joita oli vuoden 2022 lopussa noin 27 prosenttia. Tilastojen mukaan näissä asuntokunnissa ei siis asu lapsia, eikä niitä luokitella lapsiperheiksi. Tilastot eivät kuitenkaan tavoita koko totuutta. Esimerkiksi  pariskuntien muodostamissa asuntokunnissa ja yksin asuvien asuntokunnissa voi asua lapsia, vaikka nämä lapset eivät näy tilastoissa.  

     

Lapsen vuoroasumisen tilastointi on vaativaa

Vanhempien avio- ja avoerot vaikeuttavat perheiden tilastointia erityisesti silloin kun lapsi vuoroasuu eli asuu suunnilleen yhtä paljon molempien vanhempien luona.  Vuoroasuminen on yleistynyt Suomessa ja muualla Euroopassa vanhempien eron jälkeisenä lasten asumisen järjestämisen tapana.  Tutkimusten mukaan Suomessa hieman alle 30 prosenttia eroperheiden lapsista vuorosuu molempien vanhempien luona. 

Koska Suomessa henkilöllä voi olla vain yksi väestörekisterijärjestelmän mukainen virallinen osoite ja koti, vuoroasuva lapsi voi samaan aikaan kuulua vain yhden vanhemman asuntokuntaan.

Lasten vuoroasuminen vaikeuttaa myös uusperheiden tilastointia. Uusperheissä ainakin toisella vanhemmista on lapsia edellisestä tai edellisistä liitoista, ja lapset asuvat vanhemman ja tämän puolison kanssa samassa asuntokunnassa. Avio- tai avopari, jonka luona ei virallisesti asu lapsia voi tosiasiallisesti olla myös uusperhe, jossa lapset asuvat esimerkiksi  vuoroviikoin. Samalla tavalla myös yksin asuva henkilö voi olla vanhempi, jonka luona asuu lapsia. Vanhemman perhemuoto ei kuitenkaan tule tilastoissa luokitelluksi lapsiperheeksi, jos lasten virallinen osoite on toisen vanhemman luona.  

 

Kuva: Pixabay

 

Tutkimukset paljastavat perheen määritelmien moninaisuuden

Erilaisissa tutkimuksissa voidaan selvittää rekisteritietoja monipuolisemmin, keitä samassa kotitaloudessa asuu ja viettää arkeaan. Lisäksi tutkimusten avulla voidaan selvittää, millainen ymmärrys perheestä ihmisillä itsellään on.

Sveitsissä tehdyssä tutkimuksessa huomattiin, että uusperheen äidin ymmärrys perheestä – eli keitä hänen perheeseensä kuuluu – poikkesi sekä hänen kumppaninsa että hänen lastensa perheymmärryksestä. Tutkijat ovatkin havainneet, että näkemykset siitä, ketkä kuuluvat perheeseen, voivat vaihdella jopa naimisissa olevien puolisoiden välillä

Tanskalaisessa osallistuvaan havainnointiin perustuvassa tutkimuksessa on tehty kiinnostavia lasten vuoroasumiseen ja perhemääritelmiin liittyviä huomioita. Yhdellä havainnointikäynnillä tutkimukseen osallistuneen perheen kymmenvuotias lapsi sanoi ystävälleen: En voi nyt leikkiä kanssasi. Osallistun tutkimukseen, koska olen “eroperheen lapsi”. Lapsen sanavalinta oli hänen äitinsä mielestä hämmentävä, sillä lapsen vanhemmat eivät olleet eronneet. Asiasta syntyi kiinnostava keskustelu äidin ja lapsen välille: lapsen mielestä oli ilmiselvää, että hän on “eroperheen lapsi”, sillä vanhempien edellisistä liitoista olevat isosiskot vuoroasuivat eli asuivat ainoastaan puolet ajasta hänen kanssaan. Pikkuveli joutui siis olemaan “erossa” isosiskoistaan. 

 

Vuoropuhelu tilastojen ja tutkimuksen välillä on tärkeää

Perhetilastot ovat tärkeitä. Niiden avulla voidaan esimerkiksi seurata perherakenteissa tapahtuvia pitkän aikavälin muutoksia ja tarkastella erilaisia trendejä. Tarvitsemme kuitenkin yhtäältä  laadullisia tutkimuksia  ja toisaalta laajoihin kyselyaineistoihin perustuvia tutkimuksia, joiden avulla voidaan kuvata perhe-elämän ja -rakenteiden monimuotoisuutta. Tämä jää tilastoissa pimentoon. 

Vuoropuhelu tilastojen ja tutkimuksen välillä on tärkeää myös, jotta epätasa-arvoa aiheuttavia rakenteellisia tekijöitä voidaan tunnistaa ja nimetä. Esimerkiksi vuoroasuvan lapsen vanhemmat joutuvat päättämään, kumpi lapsen vanhemmista on niin sanottu “lähivanhempi” eli vanhempi, jonka luona on lapsen virallinen osoite ja kumpi niin sanottu “etävanhempi”. Tämä johtuu pääasiassa kotikuntalaissa  ja laissa lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta olevista kirjauksista. Kun lapsi vuoroasuu, lähi- ja etävanhemmuus asettaa lapsen vanhemmat epätasa-arvoiseen asemaan ja vaikuttaa esimerkiksi palveluiden saatavuuteen ja sosiaaliturvaetuuksien määräytymiseen.