Aikuisten sitkeät ja merkitykselliset sisarussuhteet

Lukuaika: 3 min.

Tuore tutkimus osoittaa, että sisarussuhteet kiinnittyvät monin tavoin muihin läheissuhteisiin, jotka voivat osaltaan kannatella niitä. Sisarussuhteille annettuja merkityksiä muovaavat myös yhteiset muistot ja jaetut kokemukset.

Perhe- ja läheissuhteita koskevassa yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa sisarussuhteet ovat jääneet sukupolvien välisten suhteiden, kuten lasten ja vanhempien suhteiden, varjoon. Sisarussuhteet kuitenkin koskettavat ja kiehtovat monia. Esimerkiksi kuuluisten sisarusten välisten yhtäläisyyksien ja eroavaisuuksien pohdinta kiinnostaa, ja sisarussuhteiden dynamiikan tarkastelu on populaarikulttuurissa melko tavanomainen aihe.

Tarkastelin tutkimuksessani 26–41-vuotiaiden suomalaisten sisarussuhteita. Tutkimuksessa selvisi, että sisarussuhteen läheisyyden, yhteydenpidon ja suhteelle annettujen merkitysten kannalta myös muilla läheissuhteilla on väliä. Vanhemmilla, muilla sisaruksilla, omalla puolisolla, sisaruksen puolisolla ja omilla tai sisarusten lapsilla on merkitystä sille, millaisiksi sisarussuhteet muodostuvat aikuisuudessa.

 

Perhe- ja sukuyhteisö voi kannatella sisarussuhteita

Aikuisuudessa sisarussuhteet voivat läheisyydestä huolimatta olla jännitteisiä. Vanhemmat saattavat kuitenkin auttaa sisaruksia ylläpitämään neutraaleja välejä ja esimerkiksi tarjota sisaruksille mahdollisuuksia tavata toisiaan ilman, että näiden on itse järjestettävä tapaamista. Vanhemmat voivat olla laajemman sukulaisten välisen yhteydenpidon alullepanijoita ja sukuyhteisön kannattelijoita. Vanhemmat saattavat myös hoitaa sovittelijan roolia sisarusten välisissä ristiriitatilanteissa.

Joskus sisarussuhteiden ylläpidon keskeinen paikka oli vielä kolmikymppisillekin vanhempien koti, usein oma lapsuudenkoti. Tutkimukseni osallistujista monet kertoivat, että vanhemmilla oli suuri merkitys aikuisten sisarussuhteiden ylläpitämisessä. Kääntöpuolena on, että jos vanhempia ja heidän ympärilleen rakentuvaa laajempaa sukuyhteisöä ei ole, jää sisarussuhteen ylläpito täysin sisarusten omaksi tehtäväksi.

Kaksi naista pyöräilee maantiellä vierekkäin
Kuva: Pixabay

 

Tällaisessa tilanteessa ei ole sukujuhlia tai muita kolmansien osapuolten järjestämiä tilaisuuksia, joissa sisarusta tapaisi vaan yhteydenpito on omalla vastuulla. Kun sisarussuhde on tällä tavalla heikommin kiinni muissa suhteissa, tai näitä muita jaettuja suhteita ei juuri ole, tekee se sisarussuhteesta hauraamman ja katkoksille alttiin.

 

Muutokset muissa suhteissa muuttavat myös sisarussuhteita

Sisarussuhteiden yhteys muihin perhe- ja sukulaissuhteisiin näkyy myös siinä, että muuttuva perheyhteisö muovaa myös sisarussuhdetta. Esimerkiksi tutkimukseen haastateltu ”Asta” kuvailee, kuinka suhteet hänen sisaruksiinsa muuttuivat täysin, kun yksi veljistä eron jälkeen löysi uuden kumppanin:

“Ollin ero ja Jessikan tulo Ollin elämään on lähentäny koko meijän sisarusporukkaa aivan järkyttävän paljon. Jessika on ollu semmonen ihana uus ihminen, kehen oon tutustunu. Ja se on ollu jotenki jännää, miten paljon nyt vietetään aikaa. Mun sisarukset on melkein 10 vuotta vanhempia, niin tavallaan se ikäero on nyt tasaantunu, elämäntilanne-erot on tasaantunu. Aika usein järjestetään et mennään Ollille ja Jessikalle yhtä aikaa […] sit istutaan iltaa pitkään ja lapset leikkii […] me parannetaan maailmaa ja syödään hyvin. Ja se on ollu tosi kivaa.”

Perheyhteisöön tuleva uusi ihminen muuttaa perhesuhteiden dynamiikkaa. Astan tapauksessa se sai sisarukset lähentymään keskenään. Heidän välilleen kehittyi ystävyys, johon kuuluvat myös sisarusten puolisot ja lapset.

Ajatus sisarussuhteista laajemman suhdemuodostelman osana auttaa ymmärtämään sitä, miten monenlaiset muutokset perhe- ja sukuyhteisössä voivat vaikuttaa myös sisarussuhteeseen.

Esimerkki havainnollistaa myös sitä, että sisarussuhteet muuttuvat elämänkaaren aikana. Esimerkiksi lapsuudessa ja vielä nuorena aikuisena suurelta tuntuva ikäero saattaakin menettää merkityksensä, jos sisarukset aikuisena elävät samankaltaisessa elämäntilanteessa tai kokevat siirtymiä esimerkiksi vanhemmuuteen samaan aikaan.

 

Muistot yhteisestä lapsuudesta ovat merkityksellisiä aikuisuudessakin

Monille tutkimushaastatteluun osallistuneelle kysymys sisarussuhteen läheisyydestä ei ollut lainkaan helppo. Jotkut, kuten edellä mainittu ”Asta” olivat lähentyneet uudella tavalla sisarustensa kanssa aikuisuudessa. Toiset taas eivät juuri pitäneet yhteyttä tai jakaneet asioita sisaruksensa kanssa, mutta pitivät sisarussuhdetta tavallaan läheisenä.

Kaksi ihmistä pyöräilee autiossa maisemassa meren äärellä.
Kuva: Pixabay

Sisarussuhteita ja myös pohdittiin suhteessa toisiinsa, vaikka niitä ei välttämättä suoraan vertailtukaan. Tämä tulee esiin tavassa, jolla ”Arttu” pohtii suhdetta yhtäältä siskoonsa ja toisaalta veljeensä ”Iiroon”:

Mun isosisko on sisaruksista ainoa jolla on myös lapsia, että ilman muuta se että ollaan samassa tilanteessa niin kyl se lähensi. […] Ja sitten toisaalta voi ajatella että suhteessa Iiroon se on ehkä tietyllä tapaa etäännyttänyt se kun Iirolla ei oo lapsia. Se ei oo niin yksioikoinen asia Iiron kanssa kanssa, me ollaan lapsena oltu, pelattu paljon yhdessä ja tiiviisti vietetty aikaa yhdessä.

Artun sisko asuu maantieteellisesti kaukana ja he pitävät yhteyttä toisiinsa harvakseltaan. Emotionaalista läheisyyttä lisää kuitenkin se, että he ainoina sisaruksina jakavat kokemuksen vanhemmuudesta. Sen sijaan suhteessa veljeen läheisyyttä tuovat jaetut lapsuusmuistot: tiivis yhdessäolo ja yhteiset pelit. Sisarussuhteelle merkityksellistä onkin myös mennyt aika, erityisesti yhteiset lapsuusmuistot.

Sisarussuhteet saavat merkityksensä suhteessa toisiinsa ja suhteessa muihin perhesuhteisiin. Lisäksi niissä on ajallisia kerrostumia, jolloin menneisyydellä voi olla suuri vaikutus siihen, miten sisarussuhde tällä hetkellä koetaan.

 

Sisarussuhteet ovat ajallisesti kerrostuneita ja sitkeitä

Sisarussuhteita tutkinut sosiologi Katherine Davies kuvaa sisarussuhteita ”tahmeiksi”. Tahmeudella hän tarkoittaa sitä, että sisarussuhteet kuuluvat kiinteästi ihmisten elämään, ja niitä on vaikeaa karistaa, vaikka joskus näin haluaisikin tehdä. Sisarussuhteiden tahmeus perustuu siihen, että ne ovat monenlaisilla sidoksilla kiinnittyneitä muihin läheisiin perhe- ja sukulaissuhteisiin. Niissä on useimmiten sekä verisiteen ulottuvuus että sosiaalinen ulottuvuus ja lisäksi pitkä yhteinen historia.

Sisarussuhteet kestävät usein lähes koko eliniän ja ne muuttuvat elämänkaaren eri vaiheissa. Niissä on ajallisia kerrostumia, joiden kautta ne kytkeytyvät laajempaan perhe- ja sukuyhteisöön ja sen historiaan. Sisarussuhteet eivät aina ole yksinkertaisia tai mutkattomia, mutta usein ne ovat syvästi merkityksellisiä ja sitkeitä.

Bridgerton-sarja ja aateliston tärkeät sisarussuhteet

Lukuaika: 4 min.

Historiallisissa pukudraamoissa vilisee autoritaarisia vanhimpia veljiä, asemansa tuntevia siskoja ja seikkailunhaluisia pikkusiskoja ja -veljiä. Mutta mitä esimerkiksi suosittu Bridgerton-sarja kertoo siitä, millainen merkitys sisarussuhteilla entisaikaan oli ihmisen elämänkululle?

Sisarussuhteet ovat vakioaiheita kirjallisuudessa, lehtijutuissa, elokuvissa ja sarjoissa. Fiktio tarjoaa kiinnostavia ikkunoita siihen, millaisia merkityksiä sisarussuhteilla on ollut eri aikakausina. Suosittuja ovat esimerkiksi pukudraamat, joissa kuvataan brittiläisen aateliston ponnisteluja sopivan puolison löytämiseksi. Tällainen on Bridgerton (2020-), Julia Quinnin romaaneihin perustuva Netflix-sarja, joka kuvaa kahdeksan sisaruksen vaiheita Lontoon seurapiireissä hovin liepeillä 1800-luvun alussa.

Bridgerton-sarjan ensimmäinen tuotantokausi keskittyi tyttäristä vanhimman, Daphnen, puolison etsintään. Aktiivisia etsinnässä ovat erityisesti äiti ja muut seurapiirin mahtirouvat sekä vanhin isoveli Anthony eli varakreivi Bridgerton. Puolison löytämisessä ei suinkaan ole kyse vain yksilön onnellisuuden takaamisesta, vaan koko sisarussarjan tulevaisuudesta. Sopivan puolison löytäminen takasi kodin, elintason sekä kunniallisen ja vaikutusvaltaisen aseman yhteisössä. Tämä kiteytyy Daphnen repliikissä sisaruksilleen heti ensimmäisessä jaksossa: ”Menestykseni vaikuttaa teidän kaikkien tulevaisuudennäkymiin.”

 

Serkusavioliitot vahvistivat myös sisarussuhteita

Historiantutkija ja sosiologi Leonor Davidoff kuvaa sisarussuhteiden suurta merkitystä porvariston ja aateliston keskuudessa 1800- ja 1900-luvuilla. Sisarukset ja serkut muodostivat keskeisen sosiaalisen verkoston, jonka jäsenet olivat kytköksissä toisiinsa varallisuuden, vastuun, puolison etsinnän ja yhä enemmän myös tunnesuhteiden kautta. Nämä kytkökset säilyivät yleensä läpi aikuiselämän.

Sisarukset olivat usein kiinteästi mukana toistensa sosiaalisessa elämässä. Sisarukset ja serkut perheineen muodostivat välittömän viiteryhmän, jonka kanssa oltiin tiiviisti tekemisissä, johon tukeuduttiin kriiseissä, ja jolta tarvittaessa lainattiin rahaa. Aatelisten sisarusten oli suorastaan pakko tulla toimeen keskenään, sillä he olivat toisiinsa sidoksissa koko eliniän. 

Sisarusten ja serkusten merkityksen kasvu liittyi laajempaan murrokseen, joka oli käynnissä eurooppalaisessa sukulaisuusjärjestelmässä. Sukulaisuutta tutkineet historioitsijat Christopher Johnson ja David Sabean paikantavat tämän murroksen vuosien 1750 ja 1850 väliselle vuosisadalle. 

Avioliittojen solmiminen oli keskeinen tapa ylläpitää sukulaisuusjärjestelmää. Avioliittoja solmittiin aluksi pikkuserkkujen ja sitten serkkujen kanssa. Verisukulaisten joukon lisäksi puoliso saattoi löytyä samoista sosiaalisista ympyröistä, kuten sisarusten ystävistä. Sukulaisten kanssa solmittujen avioliittojen avulla perheet säilyttivät asemansa ja omaisuutensa. Serkusavioliittojen myötä sisarukset pysyivät samassa sukuyhteisössä, ehkä jopa samassa paikallisyhteisössä. 

Joku sisarusparvesta saattoi edelleen mennä naimisiin lähipiirin ulkopuolisen kanssa,  millä perhe vahvisti sosiaalista asemaansa paikallisesti ja hankki uusia liittolaisia. Avioliitot eivät kuitenkaan olleet täysin järjestettyjä. 1800-luvulla alkoi olla aiempaa tärkeämpää, että avioliitot perustuivat tunnesiteisiin.

 

Sisarussuhteet olivat usein lämpimiä, mutta eivät tasa-arvoisia

Sisarusten välisten suhteiden laatu riippui muun muassa ikäjärjestyksestä sukupuolesta. Perimysjärjestys ja omaisuudenjako vaikuttivat varallisuuteen ja siten suoraan avioitumismahdollisuuksiin. Eri puolilla Eurooppaa, jopa eri alueilla saman valtion sisällä, oli erilaisia perimyskäytäntöjä. Vanhin poika saattoi periä isänsä omaisuuden, arvonimen ja liikekumppanit, muille sisaruksille saatettiin maksaa osittaista kompensaatiota. Omaisuus siirtyi perijälle usein vasta kuoleman jälkeen, joten tämä saattoi avioitua nuorempia sisaruksiaan myöhemmin. Toisaalta sisarusten saatettiin usein olettaa avioituvan ikäjärjestyksessä. Sisarusten tasa-arvoisempi periminen alkoi myös yleistyä.

Kuva: Pixabay

Sukulaisuuden murros merkitsi siirtymää isäjohtoisesta järjestyksestä tasavertaisempaan, sisaruksia korostavaan järjestykseen 1800-luvulle tultaessa. Siitä huolimatta veljillä oli huomattavaa valtaa siskoihinsa nähden. Isän kuoltua vanhin veli oli perheen pää, jolla oli päätösvaltaa erityisesti siskojensa asioihin. Naimattomat siskot olivat usein myös riippuvaisia perheen pään taloudellisesta tuesta.

Osa Bridgerton-sarjan viehätystä on sisarusten välisten suhteiden dynamiikka. Perheen pää Anthony, veljeksistä vanhin, on sisaruksilleen välillä etäinen ja totinen kipuillessaan vastuunsa ja omien tunteidensa välillä. Toisaalta hän on eräänlainen isähahmo ilman isää kasvaneille nuorimmille sisaruksilleen. Avioitumisiässä olevien vanhimpien siskojen näyttää olevan helpompi luoda luottamuksellinen suhde muihin veljiin, joita ei perheen pään vastuu paina.

Historioitsija Christopher Johnson kuvailee, kuinka aateliston ja porvariston kirjeenvaihtoa tutkimalla on voitu päätellä sisarusten välisten suhteiden olleen 1800-luvulla erilaisia kuin heitä edeltäneen sukupolven sisaruksilla. Kun edeltävän sukupolven sisarukset olivat olleet muodollisissa ja etäisissä väleissä, 1800-luvun alkupuolella sisarukset kirjoittivat toisilleen kirjeitä, joista voi päätellä suhteiden olleen läheisiä.

Vastuun ja vallan lisäksi kuitenkin myös tunneilmaisu jakautui usein epätasaisesti. Sisaret olivat usein omistautuneempia veljilleen kuin toisin päin. Siskot ilmaisivat tunteita erityisesti keskenään, mutta myös veljilleen. Tunteiden ilmaisusta tuli osa neuvottelua siitä, millainen suhde sisarussuhde oli: siskot olivat veljistä riippuvaisia ja olivat usein aktiivisempia kirjeenvaihdossa, ilmaisten veljiään useammin kiintymyksen ja ystävyyden tunteita.

 

Miltä 2020-luvun sisarussuhteet näyttävät historiallisella jatkumolla?

2020-luvulla elävien näkökulmasta 1800-luvun sisarussuhteet saattavat näyttää aivan toisenlaisilta kuin nykyään. Omassa elämässämme esimerkiksi avioliiton solmiminen tai elämänkumppanin löytäminen harvoin riippuu suoraan sisarusten elämäntilanteista tai parisuhdetilanteista, vaikka usein puoliso samasta  sosiaalisesta piiristä löytyykin. Olemme kuitenkin tottuneet ajattelemaan, että teemme näitä valintoja yksilöllisesti ilman, että ne kytkeytyvät sisaruksiin tai laajempaan sukulaisten piiriin.

Samaan aikaan sisarukset saattavat kuitenkin olla kytköksissä toisiinsa taloudellisin sidoksin, jotka puolestaan kietoutuvat tunnesuhteisiin. Tämä tulee näkyviin esimerkiksi tilanteissa, joissa perinnönjakoon sisarusten kesken sisältyy jännitteitä tai konflikteja.

Sosiologi Katherine Davies kuvaa, kuinka sekä verisiteellä että sosiaalisesti rakentuneella suhteella on merkitystä sisaruudelle. Toisinaan nämä kaksi ulottuvuutta voivat olla keskenään ristiriitaisiakin. Vaikka sisaruuteen liitetään normatiivisia odotuksia koskien hoivaa ja vastuuta, yhteydenpidon suhteen sisarussuhteita koskevat kulttuuriset odotukset ovat väljiä. Joissain sisarussuhteissa yhteydenpito on tiivistä, joissain vähäistä tai lähes olematonta. Toisaalta sisarus voi olla myös läheinen ystävä. Eletyn elämän sisarussuhteet ovat monenlaisia, useimmiten ihmisen elämän pisimpiin ihmissuhteisiin kuuluvia, ja merkityksellisiä läpi elämän.

Bridgerton-sarjan sisarusparvi kiehtoo meitä myös siksi, että se saa meidät ajattelemaan sisarusten yhtäläisyyksiä ja eroja, sisarussuhteiden dynamiikkaa ja niiden muutosta elämänkaarella. Sisarussuhde on erityinen, ristiriitoja sisältävä suhde, jonka kuvauksista voi löytää jotain universaalia myös 1800-luvun aatelistoa kuvaavassa viihdesarjassa.

 

Lähteet:

Davidoff, Leonore (2013) Thicker than Water. Siblings and their Relations, 1780–1920. Oxford University Press.

Davies, Katherine (2023) Siblings and Sociology. Manchester University Press.

Johnson, Christopher H. (2011) Siblinghood and emotional dimensions of new kinship system. In Johnson, Christopher H. & Sabean, David Warren (toim.): Sibling Relations and the Transformations of European Kinship, 1300–1900. Berghahn Books, ss. 189–220.

Johnson, Christopher H. ja Sabean, David Warren (2011) (toim.) Sibling Relations and the Transformations of European Kinship, 1300–1900. Berghahn Books.

Aikuisten sisarussuhteet ovat samaan aikaan läheisiä ja jännitteisiä

Lukuaika: 3 min.

Sisarussuhde on monille elämän pisin ihmissuhde, johon mahtuu monenlaisia vaiheita. Sisarussuhteet voivat kestää voimakkaitakin jännitteitä, sillä niihin liittyy odotus jatkuvuudesta.

Lapsuudessa sisarussuhteiden ajatellaan yleensä olevan merkityksellisiä. Ne ovat usein läheisiä ja ehkä riitaisiakin, mutta joka tapauksessa lapsen elämässä keskeisiä. Aikuisuudessa sisarussuhteilla ei ole itsestään selvää asemaa. Useimmille ne ovat kuitenkin pitkäaikaisesti läsnä joko taustalla tai arkielämään keskeisesti kuuluvina ihmissuhteina. Yhdelle suhde voi tarkoittaa voimavarojen ja ilon lähdettä, toiselle huolia ja surua.

Sisarussuhde on usein ihmisen pisimpiä ihmissuhteita, joka saattaa kestää koko elämän. Lisäksi sillä on muita erityisiä ominaisuuksia: sisaruksilla on usein yhteiset vanhemmat ja yhteisiä kokemuksia lapsuudenkodista. Kokemusta siitä, millaisessa perheessä on kasvanut, voi tuskin kenenkään kanssa jakaa siinä määrin kuin toisen samojen vanhempien lapsen tai samassa kodissa kasvaneen sisaruksen kanssa. Kokemukset voivat toki myös poiketa toisistaan, mikä voi tuottaa jännitteitä. 

Kuva: Pixabay

Aikuisten sisarussuhteet ovat tutkimuksissa jääneet lasten sisarussuhteita vähemmälle huomiolle. Oma käynnissä oleva tutkimukseni tuo uutta tietoa siitä, millaisilla tavoilla sisarussuhteet asettuvat osaksi aikuisten ihmisten elämää ja arkea. 

Joillekin haastattelemilleni ihmisille sisarus on lisäksi läheinen ystävä, jonka kuitenkin tuntee lapsuusajan jaettujen kokemusten kautta vielä paremmin kuin ystävän. Toisilla taas ei ole paljoakaan yhteistä sisaruksen kanssa ja tapaamiset rajoittuvat sukujuhliin.

 

Sisarussuhteen laatu voi muuttua elämänkaaren aikana

Elämäntapahtumat aikuisuudessa voivat tuoda sisaruksia lähemmäksi toisiaan: sisarusten välinen suhde on lapsuudessa voinut olla etäinen, mutta aikuisuudessa se saattaakin kehittyä ystävyydeksi. Aiemmin suurelta tuntunut ikäero voi menettää merkitystään aikuisuudessa, etenkin, jos sisarukset elävät samankaltaista elämänvaihetta samaan aikaan.

Yhteydenpitoa voi motivoida myös se, että omien ja sisarusten lasten, keskenään serkusten, halutaan tulevan läheisiksi. Lisäksi esimerkiksi yhteiselle juhlapyhien vietolle voi helposti ammentaa mallia omasta lapsuudesta. 

Myös muilla ihmisillä on merkitystä aikuisten sisarussuhteelle. Esimerkiksi vanhemmilla voi olla tapana kutsua aikuisia lapsiaan koolle, ehkäpä puolisoiden ja lasten kanssa. Näin he paitsi vahvistavat perheen ja suvun yhteisöllisyyttä, myös kannattelevat sisarusten välisiä suhteita. Tai jos esimerkiksi sisarusten puolisot ystävystyvät, se voi lisätä myös sisarusten yhteydenpitoa ja asettaa sisarussuhteen pariskuntien tai perheiden välisen ystävyyden kontekstiin.

Kuva: Pixabay

Janet Finch ja Jennifer Mason (1) tutkivat 1990-luvulla auttamista ja vastuun jakautumista aikuisten sukulaisten kesken. He havaitsivat, että käytännöt ja vastuut sen suhteen, kuka tarjosi sukulaisille apuaan, muotoutuivat vähitellen vuosikymmenien aikana, usein ikään kuin huomaamatta. Samaan tapaan sisarussuhteiden käytännöt, yhteydenpito ja läheisyys muovautuvat hitaasti elämänkulun aikana, monien pienten ja huomaamattomien muutosten kautta.

 

Sisarussuhteet ovat samaan aikaan sekä läheisiä että jännitteisiä

Erilaiset elämänkulut aikuisuudessa voivat tuoda sisarusten väliseen suhteeseen etäisyyttä. Se ei kuitenkaan yleensä tarkoita, että suhdetta ei pidettäisi merkityksellisenä. Aiemmassa tutkimuksessamme (2) perhekäsityksistä pyysimme tutkimukseen osallistuneita määrittelemään, keitä heidän perheeseensä kuuluu. Puolison ja lasten lisäksi perheenjäseninä saatettiin pitää esimerkiksi omia vanhempia, sisaruksia tai jotakuta ystävää. Jotkut haastatelluista katsoivat sisaruksen kuuluvan omaan perheeseensä, vaikka eivät pitäneet suhdetta erityisen läheisenä.

Sisarussuhteet kestävät monenlaisia jännitteitä, sillä suhteisiin liittyy voimakas oletus jatkuvuudesta. Tässä ne eroavat esimerkiksi ystävyyssuhteista, jotka hiipuvat usein helpommin erimielisyyksien ja riitojen seurauksena. Sisarussuhteisiin sen sijaan kohdistuu kulttuurissamme odotus siitä, että väleissä on hyvä olla, vaikka yhteydenpito ei aktiivista olisikaan.

Tutkimukseni osoittaa, että nimenomaan sisarussuhteissa ristiriidat ja toisaalta kokemus merkityksellisyydestä tai jopa läheisyydestä esiintyvät usein rinnakkain. Usein sisarussuhteessa on jännitteistä huolimatta kokemus toisen tuntemisesta läpikotaisin. Juuri läheisyyden ja jännitteiden samanaikainen läsnäolo tekee sisarussuhteesta erityislaatuisen.

 

Lähteet:

(1) Finch, Janet ja Mason, Jennifer (1993) Negotiating Family Responsibilities. Lontoo: Tavistock/ Routledge. 

(2) Luotonen, Aino ja Castrén, Anna-Maija (2018) Understandings of family among wives and husbands: Reconciling emotional closeness and cultural expectations. European Societies, 20(5), 743–763.