Tärkeät elämänkumppanuudet voivat syntyä perinteisten perhe- ja parisuhteiden ulkopuolella, esimerkiksi ystävän tai lemmikkieläimen kanssa. Kumppanuuden kokemukset rakentuvat arkisessa jakamisessa, kuten toistuvien yhteisten kahvihetkien tai harrastusten myötä. Arkiset ja pienetkin kumppanuuden käytännöt voivat muodostua vahvaksi elämää kannattelevaksi voimaksi.
Elämää kannattelevien kumppanuuden kokemusten ajatellaan usein kehkeytyvän parisuhteissa ja muissa sitoutuneissa kahdenvälisissä ihmissuhteissa. Mutta entä jos elämänkumppani onkin esimerkiksi eläinkumppani, kämppis, ystävä tai ex-parisuhdekumppani? Muunlaiset tärkeät kumppanuudet voivat jäädä huomaamatta parisuhdekeskeisessä kulttuurissa, eikä niiden ymmärtämiseen ole juurikaan vielä sanastoa ja kuvastoa.
Väitöstutkimukseni valottaa erilaisten kumppanuuden kokemusten muotoutumista arjessa. Havaitsin tutkimuksessani, että kumppanuuden arkiset rytmit, kuten yhteiset kävelyt tai kahvihetket, rakentavat yhdessäolon ja kuuluvuuden tunnetta. Nämä arkiset rytmit ja toistuvuudet kannattelevat myös tilanteissa, joissa kumppanuuteen liittyy muutoksia ja epävarmuuksia. Myös hetkelliset, satunnaiset ja muuttuvat yhteydet voivat muotoutua elämää kannatteleviksi rytmeiksi.
Haastattelin tutkimukseeni 20 ihmistä, jotka kertoivat elämän jakamisesta muiden kuin parisuhdekumppanien kanssa. Pyysin haastateltavia kertomaan heille tärkeistä arkisen jakamisen kokemuksistaan. Kumppanuus-käsitteen sisälle mahtuu monenlaisia suhdemuotoja ja tutkittavat saivat itse määrittää, mitä tarkoittivat kumppanuudella ja elämän jakamisella.
Haastatteluissa puhuttiin esimerkiksi siitä, millä tavoin kumppanuus on osa haastateltavien elämää ja miten kumppanuus toteutuu arjessa. Haastatteluja kerätessäni myös selvensin, että haastateltavien ei tarvitse itse käyttää kumppanuus-termiä omista elämän jakamisen kokemuksistaan.
Kumppanuuden arkiset rytmit
Tutkimusaineistossani esiintyy monia sellaisia kumppanuuksien arjessa tärkeitä asioita, joita ei välttämättä ensisilmäyksellä ajattelisi ”syvällisen” yhteyden olennaisina rakennusaineina. Voiko esimerkiksi yhdessä kahvittelu olla tärkeää kumppanuuden kokemuksessa? Rytmisyyden ja toistuvuuden näkökulma avaa mahdollisuuksia ymmärtää arjen kuuluvuuden ja yhteyden kokemuksia kehollisuuden ja materiaalisuuden kautta.
Kahvin juominen toistuu Nellan ja Paulan haastattelussa:
MINÄ: Mikä olis joku sellanen tyypillinen päivä, et mitä niinku teette yhdessä?
NELLA: Juodaan kahvia. [naurua]
PAULA: Niin. [naurua]
Kahvinjuonnista puhumisen voi tulkita hieman humoristisena vertauskuvana, jonka avulla Nella ja Paula kuvaavat arkisia hetkiä ja kahvin ääressä käytyjen keskustelujen merkityksellisyyttä.
Rytmisyyden näkökulmasta kahvi ei kuitenkaan ole vain vertauskuva jostakin muusta, vaan sillä on itsessään merkitystä. Kahvinjuonti on kehollinen kokemus. Kahvinjuonti järjestää kehoja toistensa läheisyyteen, tuo virkeyttä ja jaettua aistinautintoa. Kahvinjuontihetket rytmittävät yhdessä olemista nykyhetkessä. Lisäksi näihin hetkiin kiinnittyy menneiden kokemusten muistoja sekä odotuksia tulevasta.
Kumppanuuden arkiset rytmit voivat olla hyvää tekeviä hemmotteluhetkiä, kuten yllä kuvatut yhteiset kahvihetket. Toisaalta myös kiireeseen ja arjen paineisiin liittyvät toisteisuudet ovat nekin osa kumppanuutta.
Tomi kertoo haastattelussa koiran kanssa elämisestä ja arjen jakamiseen liittyvistä huolenpitoon, ajankäytöllisiin jännitteisiin ja valtasuhteisiin liittyvistä seikoista. Koiran ja ihmisen toiminnan rytmit ovat usein erilaisia, ja inhimillinen tapa ymmärtää kiirettä ja kellonaikoja voi rajoittaa tärkeiksi koettuja yhteisiä hetkiä. Sellaiset hetket, kun kiire lakkaa määrittämästä yhdessä olemisen ehtoja, rakentavat Tomin mukaan erityistä yhteyttä hänen ja Rekun välillä.
TOMI: Rekku vie minua uusiin paikkoihin ja opettaa uusia tapoja olla ja viestiä, mut ehkä ennen kaikkee… hän todella vie minut sinne niinkun suuren metsän keskimmäiselle puulle.
Rekku ohjaa Tomia ja opettaa häntä kohtaamaan sekä kumppaninsa että ympäröivän maailman uusin tavoin. Nämä hetket eivät poista ihmiskeskeistä ajan hallintaan liittyvää valtaa tai arjen pyörittämisen stressiä. Kumppanuus muodostuu monenlaisten ajallisuuksien yhteen lomittumisesta. Tämä rytminen syke pitää sisällään niin jännitteiset ja tylsätkin rutiinit kuin mitattavan ajan väistymisen intensiivisessä jaetussa kokemuksessa. Nämä rytmit voivat pitää sisällään pieniä arkisia asioita, joista lopulta koostuu merkityksellistä ja elämää kannattelevaa hoivaamisen ja jakamisen kokemusta.
Verkostomainen ja muuttuva kumppanuuskokemus
Kumppanuuden kokeminen erilaisten kohtaamisten ja käytäntöjen sykkeenä haastaa perinteistä ajatusta kumppanuudesta. Tutkimukseni osoittaa, että kumppanuuden kokemukset eivät muotoudu pelkästään saman kumppanin kanssa vähitellen syventyvänä suhteena.
ULLA-MAIJA: Ennen mä olisin varmaan ajatellu et joku semmonen et yhdessä käydään lenkillä tai mennään uimaan tai muuta, ettei se nyt voi olla niin syvällinen tai jotain, mut ne vaan sit, jotenkin ne on sit kuitenki … niinku pitää tietyin paikoin elossa ja sillai.
Haastattelemani Ulla-Maija kertoo, miten arkiset rutiinit, kuten kävelylenkit tai uimassa käyminen useamman eri ystävän kanssa tuovat hänelle täydeksi tulemisen tunnetta. Kokemus uimahetkistä yhden ja lenkkeilystä toisen ystävän kanssa rakentavat kumppanuuskokemuksen rytmistä kokonaisuutta. Näiden yhdessä tekemisten toistuvuus ja jatkuvuus arjessa on tärkeää. Samalla se on myös joustavaa: kokemus kumppanuudesta muotoutuu verkostomaisessa kokonaisuudessa, jossa eri tekijät voivat vaihdella ja muuttua. Tämä jatkuvuuden ja muutoksen kokonaisuus tuottaa Ulla-Maijalle elämää ylläpitävää merkityksellisyyttä arjessa.
Tärkeässä kumppanuuskokemuksessa voi olla kyse myös sellaisista kohdatuksi tulemisen tavoista ja ruumiillisista toistuvuuksista, jotka eivät ole sidottuja pelkästään kahdenvälisten suhteiden kehittymiseen.
Moninaisten kumppanuuskokemusten elämää kannatteleva voima
Tärkeät ja elämää kannattelevat kumppanuuskokemukset ja niiden rakentumisten tavat ovat tutkimukseni mukaan hyvin moninaisia. Ne voivat olla hienovaraisia ja muuttuvia kokemuksia, joita on hankala kehystää parisuhteen ja normatiivisen elämänkulun virstanpylväiden tapaan elämän merkittävimmiksi kysymyksiksi.
Yksinasuminen ja elämä ilman parisuhdetta ja ydinperhettä ovat viime aikoina olleet kasvussa Suomessa. Muuttuvassa yhteiskunnassa on hyvä ymmärtää kumppanuuskokemusten moninaisuutta sekä niiden hyvinvointia ja kuulumisen tunnetta rakentavia ulottuvuuksia. Arjen rytmisyyksien analysointi on yksi näkökulma siihen, millä tavoin nämä kokemukset muodostuvat.
Tutkimukseni havainnollistaa, miten kumppanuus sisältää muutakin kuin ihmisten tietoisia läheissuhteisiin liittyviä päätöksiä ja valintoja. Ympäröivän yhteiskunnan kulttuuriset mallit voivat antaa aihetta epäillä, voiko jokin tietyllä tavalla koettu kumppanuus olla tärkeää tai merkityksellistä. Perinteisten suhdemuotojen rinnalle mahtuu kuitenkin monenlaista elämän jakamista, joka sisältää valtaisaa elämää kannattelevaa voimaa.
YTM Tuuli Innola on väitöskirjatutkija Tampereen yliopiston yhteiskuntatutkimuksen yksikössä. Innolan väitöskirjatutkimus käsittelee kumppanuuden kokemuksellisuutta ja moninaisuutta.
Kuvat: Unsplash
