Erilaiset infrastruktuurit, kuten asunnot, arkiset elämisen paikat ja toiset ihmiset muotoilevat maahanmuuttaneiden läheissuhteita yllätyksellisiksi. Epävarmoissa tilanteissa läheissuhteet muodostuvat luoviksi, tilapäisiksi ja ristiriitaisiksi.
Infrastruktuureilla tarkoitetaan usein rakenteita, jotka mahdollistavat yhteiskunnan toiminnan. Sellaisia voivat olla esimerkiksi liikenne, teknologia ja lämmitysjärjestelmä. Tutkimuksessani olen pohtinut, kuinka asunnot, arkiset elämisen paikat ja ihmiset toimivat infrastruktuurien tavoin, mahdollistaen ja muotoillen läheissuhteita.
Havainnoin erityisesti sitä, kuinka matalapalkkaisissa töissä työskentelevien maahanmuuttaneiden ihmisten läheissuhteet eivät järjesty vain ihmisten välillä. Sen sijaan ei-inhimilliset infrastruktuurit ja materiaaliset tekijät, kuten asunnot osallistuvat aktiivisesti läheisyyksien tuottamiseen.
Analysoin tutkimuksessani, miten näkemykset infrastruktuureista passiivisina, näkymättöminä rakenteina kyseenalaistuvat Suomessa työskentelevien siirtolaisten haastatteluissa. Niissä infrastruktuureista tulee aktiivisia, näkyviä ja intiimejä muodostelmia.
Intiimit infrastruktuurit tulevat näkyviksi erityisesti silloin, kun ihmiset etsivät tapoja tehdä elämästä mielekästä. Eräs mies kertoi minulle hyvin tyypillisen tarinan Suomen sisällä muuttamisen syistä:
Suurin osa ystävistäni muutti Helsinkiin opiskelujensa jälkeen. Vain minä ja kaksi tai kolme muuta opiskelijaa, jotka tulivat kanssani, olemme edelleen täällä, muut Helsingissä. […] Heillä menee hyvin, heidän palkkansa on parempi. […] Ja tietysti siellä on enemmän ihmisiä […]. Ja liikenne on siellä myös helpompaa.
Haastateltava rinnastaa kiinnostavasti ihmiset, työn ja liikenteen toisiinsa eräänlaisina infrastruktuureina, jotka houkuttelevat siirtolaisia kaupunkeihin. Yhdessä nämä tekijät muodostavat ihmissuhteita laajemman läheisyyksien verkoston, joka mahdollistaa haastateltavan ystäville paremmat mahdollisuudet tulla toimeen Suomessa. Talouden näkökulmasta intiimit infrastruktuurit myös mahdollistavat työvoiman saatavuuden kaupungeissa.
Prekaarit elämät, muuttuvat läheissuhteet
Infrastruktuurit, kuten asuminen, voivat toimia myös välittäjinä väliaikaisille läheissuhteille. Yli kymmenen vuotta Suomessa asunut nainen kertoi suhteestaan työkaveriinsa, jonka kanssa hän jakoi asunnon ja huoneen:
Viime vuosi oli rankka, koska yksi entisistä kämppiksistäni kuoli […]. Se oli todella rankkaa. Siksi viime vuosi oli huono vuosi, mutta nyt olen päässyt siitä yli. […] Hän oli kämppikseni edellisessä asunnossani: [meillä oli] yksi huone, yksi asui huoneen toisella puolella ja toinen toisella puolella. Kävin paperit läpi hänen tyttärensä kanssa, toimin tulkkina, koska hänen tyttärensä asuvat Virossa eivätkä osaa suomea. Minä olin tukena kaikissa pankkiasioissa ja muissa asioissa.
Haastatteluesimerkki osoittaa, miten naisten välinen suhde voi näyttäytyä ensin vain työn perusteella solmitulta suhteelta. Tarkemmin analysoituna työkavereiden kimppa-asunto osoittautuikin intensiiviseksi ja läheisyyttä muotoilevaksi infrastruktuuriksi, joka toi huoneen jakaneet ihmiset lähemmäs toisiaan.
Matalapalkkaisten siirtolaisten prekaareissa – epävarmoissa ja toisinaan tilapäisissä – elämäntilanteissa asunnot ja muut infrastruktuurit ovat osa verkostoja, jotka kannattelevat, aiheuttavat turhautumista sekä tuovat iloa ja surua maahanmuuttaneiden elämään. Epävarmassa tilanteessa siirtolaiset ovat usein muuttuvien verkostojensa armoilla.
Prekaarissa elämäntilanteessa epävarmat työmarkkinat, muuttuvat suhteet ja erilaiset infrastruktuurit myös muovaavat toisiaan: asunnoista tulee kimppakämppiä, kauppakeskuksista monikulttuurisia kohtaamispaikkoja, ja kulloinkin läsnä olevista ihmisistä tukiverkostoja.
Suolainen merivesi läheissuhteista muistuttamassa
Myös erilaiset luontoympäristöt, kuten vesistöt, muotoilevat läheisyyden tunnetta toisiin ihmisiin ja uusiin arjen elämisen paikkoihin. Eräs nuori naishaastateltavani kuvaili, miten ei ensin tuntenut oloaan kotoisaksi Suomessa, kunnes uusi asunto vesistön lähellä muutti tilanteen:
Täällä minulla on vain yksi asia, jota rakastan, ja se on poikaystäväni. Kotona minulla on vanhemmat, ystäväni, meri, joka on suolavettä, ja meillä on aaltoja ja ääniä, mutta täällä ei ole tätä. […] Ja meri, olin meressä kaksi tai kolme päivää sitten uimassa – ei, se ei ole rentouttavaa, se ei ole sama asia. Se ei ole niin suolaista – oletat sen olevan, kun saat vettä suuhusi, mutta se ei tietenkään maistu samalta. Se ei ole koti. (…) [Sitten] Tulimme tänne, ja rakastuin tähän kauniiseen järveen ja kauniiseen näköalaan.’
Arjessa muotoutuu yllättäviä läheisyyksiä
Tutkimukseni osoittaa, että arkisten paikkojen, asuntojen ja ihmisten tarkastelu intiimeinä infrastruktuureina paljastaa monimuotoisen joukon läheisyyksien muotoja. Infrastruktuurien ajattelu läheisyyttä tuottavina ja välittävinä prosesseina voi tuoda esiin, kuinka maahanmuuttaneiden läheissuhteet muotoutuvat epävarmoissa elämäntilanteissa luovina, tilapäisinä ja ristiriitaisina tapoina elää yhdessä toisten kanssa.
Esimerkiksi yhteiskunnassa vallitseva rasismi, pienet tulot ja oleskelulupajärjestelmä vaativat siirtolaisilta luovuutta asumisen ja työnteon järjestämisessä. Heidän suhdemuodostelmissaan, esimerkiksi erilaisissa kimppakämpissä ja läheissuhdeverkostoissa on usein jotain, mitä tutkimuksessa on kuvailtu sanalla ’queer’: ne muotoutuvat toisinaan yllättävillä tavoilla eivätkä aina mahdu vallitseviin käsityksiin siitä, millaiset suhteet ja paikat ovat ihmisille läheisiä. Näissä läheisyyksien muodostelmissa matalapalkkaiset siirtolaiset tekevät kuitenkin elämästään elettävää.
YTT Laura Mankki työskentelee tutkijatohtorina Itä-Suomen yliopistossa. Hän tutkii muun muassa siirtolaisuutta ja uuden työn muotoja.