Lapsen käytösoire on ilmiö, jonka ratkaisemiseksi tarvitaan palveluita sekä lapselle että perheelle. Käytöksellä oireilevan lapsen kotikasvatus vaatii tukea vanhemmalle, jotta hän pystyisi ohjaamaan lasta kohti myönteistä käyttäytymistä. Yhtäaikainen monen palvelun tarve kuormittaa valmiiksi uupuneita perheitä lisää. Palveluiden koordinointia ei pitäisi jättää perheen tehtäväksi, vaan palvelut tulisi sovittaa yhteen sosiaalihuollon, terveydenhuollon ja perusopetuksen yhteistyönä.
Harva lapsi haluaa tahallaan olla hankala tai epäonnistua ihmissuhteissaan. Useimmiten lapsi haluaa toimia oikein, mutta häneltä puuttuu itsesäätelyn taito. Uhmakkaan tai tulistuvan käytöksen taustatekijöinä voi olla monenlaisia lapsen terveydentilasta, kasvuympäristöstä, kasvatuksen tavoista tai perheen elämäntilanteesta johtuvia tekijöitä.
Haasteena perheen kanssa työskenteleville ammattilaisille, kuten opettajille, lääkäreille tai sosiaalityöntekijöille on se, että käytökseen vaikuttavia taustatekijöitä ei voi tunnistaa suoraan käyttäytymisen perusteella. Lapsen käytös voi vaikuttaa aikuisista tahalliselta. Kyseessä voi kuitenkin olla esimerkiksi reaktio liian vahvaan aistiärsykkeeseen tai tilanne, jossa lapsi ei hahmota, mitä häneltä odotetaan. Seurauksena purkautuva kiukku näyttää aikuisesta silti aina samalta. Haaste voi myös juontaa juurensa kokonaan toisesta ympäristöstä ja purkautua kiukkuna toisessa.
Moninaisten aiheuttajien vuoksi käytöshaasteesta syntyy yhtä aikaa tarve sosiaalihuollon, terveydenhuollon ja perusopetuksen hallinnonalojen palveluille. Käytösoireilu vaatii eri ammattialojen yhteistyötä: yhteistä ymmärrystä käytöshaasteen syistä ja onnistunutta tiedonkulkua. Laaja-alaista pulmaa ei voida ratkaista pistemäisillä, yksittäisiin asioihin kohdistuvilla palveluilla, vaan palvelut on koottava yhteen perhettä parhaiten palvelevaksi kokonaisuudeksi.
Koulussa näkyvä käyttäytymisen säätelyn haaste saattaa kieliä koulunkäynnin tuen tarpeesta tai hoidon ja kuntoutuksen tarpeesta, mutta myös kotikasvatuksen tuen tarpeista. Kotona näkyvä tulistuminen taas saattaa olla kuormitusoire, joka johtuu samoista tarpeista: se muuttuu näkyväksi vasta kotona, kun lapsi ei enää jaksa ponnistella tunnesäätelyn kanssa.
Koulun opiskeluhuollossa sosiaalihuolto, terveydenhuolto ja oppimisen tuki kohtaavat lapsen omassa arjessa, missä ammattilaiset pystyvät arvioimaan eri elämänalueiden palvelutarpeita yhdessä perheen kanssa. Monialaisessa yksilökohtaisessa opiskeluhuoltoryhmässä lapsen asiat tulevat helposti samaan pöytään perheen luvalla.
Arkiympäristön muokkaaminen tukee lasta
Käytöshaasteisten lasten säätelytaitoja ja myönteisiä toimintamalleja voidaan vahvistaa paitsi erilaisten terveydenhuollon vastuulle kuuluvien terapeuttisten ohjelmien, lyhytpsykoterapian ja toimintaterapian avulla, myös panostamalla arkiympäristöön. Sopivassa ympäristössä lapsi kuormittuu vähemmän ja pystyy paremmin säätelemään tunteitaan ja toimintaansa, jolloin sosiaalisissa tilanteissa syntyy onnistumisia. Paikoin tämä tarkoittaa fyysisen ympäristön muokkaamista, joskus taas vanhemman tai opettajan toiminnan muutosta.
Myös ympäristön muutos vaatii moniammatillista työtä. Käytökseen vaikuttavien syiden, kuten hahmottamisen tai aistisäätelyn pulmien selvittäminen terveydenhuollossa auttaa opettajia ja vanhempia muokkaamaan ympäristöä sellaiseksi, että lapsi pystyisi onnistumaan siellä paremmin.
Sosiaalihuollon kasvatus- ja perheneuvonta taas tarkastelee vuorovaikutusta, perheen keskinäistä olemisen tapaa ja tukee vanhempien toimintaa niin, että se ottaisi paremmin huomioon lapsen erityistarpeet. Sosiaalihuolto on vastuussa myös niistä palveluista, jotka turvaavat perheen jaksamista. Sosiaalityö tarvitsee kuitenkin tuekseen terveydenhuollon tutkimuksia erityistarpeisiin liittyen.
Palveluiden tavoitteet perhearjessa
Kaikki ammatillinen toiminta sekä sosiaali- että terveydenhuollossa ja perusopetuksessa on tavoitteellista toimintaa. Ammattilaiset asettavat lapselle ja perheelle tavoitteita, jotka tähtäävät parempaan arjessa pärjäämiseen. Perheen aikuisten ja lasten tulee harjoitella näitä tavoitteita arjen toiminnoissa. Ilman kotikasvattajia salissa tehdyn terapian tulokset tai luokassa harjoitellut sosiaaliset taidot eivät siirry lapsen vapaa-aikaan ja päivittäiseen arkeen. Vanhemmilla on keskeinen rooli taitojen harjoittelussa.
Palveluita tulisi sovittaa yhteen niin, että perheet saavat tarvitsemansa avun harjoiteltavien taitojen juurruttamiseen. Lisäksi eri alojen ammattilaisten on huolehdittava, että kasvattajilla on tieto kunkin palvelun tavoitteesta, ymmärrys lapsen haasteista ja osaamista harjoitella vaikeitakin asioita kotona.
Erilaisia palveluja yhteen sovittaessa on tärkeää varmistaa, etteivät eri ammattilaiset kohdista perheeseen liikaa päällekkäisiä vaatimuksia samaan aikaan. On liikaa odottaa, että vanhemmat, joita uhmakas lapsi haastaa arjessa, jaksavat harjoitella yhtä aikaa toimintaterapian kiukunhillintäkeinoja sekä erilaisten vanhemmuustaito-ohjelmien tilanteiden ennakointia. Uupunut vanhempi ei pysty tukemaan arjessa parhaalla tavalla lapsen ja ammattilaisen tekemää työtä. Lapsiperheiden ja oppilashuollon palveluiden saatavuudessa on kuitenkin ollut merkittäviä ongelmia, jolloin yhteensovittaminen on entistä tärkeämpää.
Käytöksellä oireilevat lapset perheineen ovat paljon puhutun sote-integraation erityisryhmä, jossa palveluiden yhteensovittaminen on erityisen haastavaa ja muutokset perheiden tilanteissa nopeita. Kuormittuneet perheet tulee tunnistaa ajoissa ja tutkimuksia sekä palveluita myöntää varhaisessa vaiheessa ongelmien kasaantumisen ehkäisemiseksi. Systeemin tulee reagoida ketterästi perheiden tarpeisiin, minkä vuoksi kaikkien yhteistyössä mukana olevien ammattilaisten tulee olla tietoisia toistensa toiminnasta. Tätä koko verkoston vaikuttavuutta ei saada aikaan hallinnonalojen siiloista yksin kurkistellen.
Kati Saurula (KM, sosionomi AMK) on Itä-Suomen yliopiston sosiaalioikeuden väitöskirjatutkija, joka tutkii käytöksellä oireilevan lapsen ja hänen perheensä peruspalveluiden yhteensovittamista. Saurula lähestyy lapsiperheiden palveluita monitieteisesti ja on kiinnostunut käytöshaasteisiin liittyvien peruspalveluiden moniammatillisesta yhteistyöstä.
