Miten tukea synnyttäjää hyvään synnytyskokemukseen?
Siirtymä äitiyteen on psykologinen murros, jossa yksilölliset voimavarat ja riskitekijät muovaavat kokemuksia yhdessä hoitojärjestelmän ja kulttuuristen odotusten kanssa. Synnytyksen hoidossa korostuu lääketieteellinen näkökulma, mikä jättää huomiotta psykologiset tarpeet ja kaventaa ymmärrystä synnytyksen merkityksestä. Hoitojärjestelmää kehittämällä voitaisiin tukea entistä useampia synnyttäjiä hyvään kokemukseen.
Tässä tekstissä tarkastelen synnytyskokemuksia, itsetuntoa sekä synnytykseen liittyviä uskomuksia kesäkuussa 2023 julkaistuun väitöskirjatutkimukseeni pohjautuen. Käytän välillä sanoja nainen ja äiti, koska naisten lisääntymiseen ja äitiyteen liittyy paljon sukupuolitettua kontrollia ja ihanteita. Välillä kuitenkin käytän sanoja synnyttäjä ja vanhempi tuodakseni esille, etteivät kaikki synnyttäjät ole naisia.
Synnytyksessä yksilölliset voimavarat ja haavoittuvuustekijät merkitsevät paljon
Synnytys on kokemuksena ikimuistoinen. Siihen liitetään suuria odotuksia, toiveita ja pelkoja, ja usein kokemus on vielä odotettuakin intensiivisempi. Synnytyksessä ei kuitenkaan ole kyse vain ohimenevästä hetkestä, vaan siihen kulminoituu äidiksi tulemisen siirtymä. Synnytyskokemuksen laatu heijastuu synnyttäjän mielenterveyteen, itseymmärrykseen ja äitiyteen.
Osa synnyttäjistä tulee synnytystilanteeseen suhteellisen turvallisin mielin. Heillä on jo varhain elämässä muodostunut kokemus siitä, että he ovat pärjääviä ja hyväksyttyjä omana itsenään. Tällaista kokemusta kutsutaan hyväksi itsetunnoksi, ja elämän siirtymävaiheissa se on varsin hyödyllinen ominaisuus. Hyvä itsetunto on yhteydessä parempaan sopeutumiseen, hyvään mielenterveyteen ja hyviin sosiaalisiin suhteisiin, ja se auttaa selviytymään elämän haasteista sekä toipumaan vastoinkäymisistä.
Osalla synnyttäjistä huono itsetunto voi kuitenkin hankaloittaa siirtymää äitiyteen. Huono itsetunto ilmenee itsen epäilynä, kokemuksena omasta huonoudesta ja kontrollin tunteen heikkoutena. Se altistaa stressille ja mielenterveyden häiriöille ja hankaloittaa hyvien ihmissuhteiden muodostamista ja toisiin luottamista.
Itsetunnon merkitys synnytyksessä
Yhtäältä synnyttäjän itsetunto ja toisaalta synnytyspelko ennustavat synnytyskokemusta. Aiemmissa tutkimuksissa on toistuvasti havaittu, että synnytyspelko on riskitekijä huonoille ja traumaattisille kokemuksille. Väitöstutkimuksessani havaitsin, että synnytyspelon yhteys synnytyskokemukseen riippuu itsetunnon tasosta.
Hyvä itsetunto heikensi synnytyspelon yhteyttä synnytyskokemukseen, huono itsetunto taas vahvisti sitä entisestään. Suurimmassa riskissä hankalille ja traumaattisille kokemuksille ovat ne synnyttäjät, joilla on heikko itsetunto ja vakavaa synnytyspelkoa.
Tulos heijastelee toisaalta sitä, miten kehityksellisissä siirtymävaiheissa aiemmin muodostuneet psyykkiset vahvuudet ja heikkoudet luovat pohjan uusista haasteista selviytymiselle. Toisaalta tulos kuvaa myös sitä, että synnytyspelon hoidosta hyötyvät lähinnä ne synnyttäjät, joiden itsetunto on vahva. Synnytyskokemusten kannalta olennaista olisikin tukea niitä synnyttäjiä, joiden itsetunto on heikko.
Suomalainen synnytyksen hoito on lääketieteellisesti turvallista, mutta mahdollisuudet synnyttäjän psyykkisten tarpeiden huomioimiseen ovat hyvin rajalliset. Hoito on asiakeskeistä ja pirstaloitunutta. Synnyttäjät saavat hyvin vähän emotionaalista tukea. Tällaisessa järjestelmässä yksilöllisten voimavarojen rooli korostuu ja siten osalla synnyttäjistä mahdollisuudet turvalliseen kokemukseen ovat heikot. Synnyttäjä, jolla on alttiutta haavoittuvuuteen, jää ilman tarvittavaa kannattelua.
Kyse on tahattomasta, ei tarkoituksellisesta, laiminlyönnistä. Järjestelmää ei ole luotu ammattilaisen ja synnyttäjän suhdetta mielessä pitäen, joten osa synnyttäjistä saa väistämättä liian vähän tai vääränlaista tukea.
Millaisista aineksista synnytyskokemukset muodostuvat?
Tutkimuksessani synnytyskokemukset rakentuivat kolmen erilaisen teeman kautta, joilla kuvattiin synnytyksen merkitystä.
Kaikkein yleisimmin synnytystä kuvattiin vastauksissa ulkokohtaisesti lääketieteellisten termien kautta, korostaen fyysistä terveydentilaa ja riskien välttämistä. Samalla synnyttäjän ajatukset ja tunteet ohitettiin epäolennaisina. Tällainen käsitys synnytyksestä lääketieteellisenä tapahtumana on antropologi Robbie Davis-Floydin mukaan vallitseva länsimaisessa lääketieteessä. Siinä keho ja mieli käsitetään toisistaan erillisiksi ja hoidon kohteeksi valikoituu ainoastaan keho.
Toinen aineistossani esiintynyt tapa kuvata synnytystä korosti synnyttäjän subjektiivisia kokemuksia, ajatuksia ja suhtautumista sekä synnytyksen merkitystä synnyttäjälle. Tällainen kuvaus tuo esiin, että synnytys on joka tapauksessa ainutkertainen elämäntapahtuma, joka jokaisen synnyttäjän täytyy ottaa haltuun ja sisällyttää omaan elämäntarinaansa.
Kolmas tapa oli esittää synnytys ihmissuhdetapahtumana, jossa kokemukset rakentuvat vuorovaikutuksessa. Vastauksissa tuli esiin suhde ammattilaisten kanssa, puolison merkittävä rooli ja vauvan mielessä pitäminen jo ennen syntymää. Myös kokemus perheen syntymisestä ensimmäisen lapsen syntyessä mainittiin. Kuvaukset viittaavat siihen, että synnytyksessä ei oikeastaan ole yksilöllistä toimijuutta, vaan kyse on yhteistoimijuudesta. Nämä kuvaukset olivat aineistossa sivuosassa, mikä herättää pohtimaan, olisiko inhimillisen tuen tarjoaminen tärkein synnytyksen hoidon kehityskohde.
Huomio tulisi suunnata synnyttäjien yksilöllisiin tarpeisiin ja inhimilliseen tukeen
Väitöstutkimukseni tulokset nostavat esille syntyvyyden ja perheiden hyvinvoinnin kannalta olennaisen kysymyksen: Miten tuetaan niitä, joille synnytyksen hoidon standardimalli ei ole riittävä hyvän kokemuksen mahdollistamiseksi?
Mielestäni paras vaihtoehto olisi kehittää synnytyksen hoitoa niin, että inhimilliset tarpeet toteutuvat kaikkien synnyttäjien kohdalla riittävän hyvin. Medikalisoitu synnytyksen hoito ei useinkaan mahdollista psyykkisten perustarpeiden eli autonomian, kompetenssin ja yhteenkuuluvuuden toteutumista.
Synnytyskokemuksia koskevissa tutkimuksissa onkin systemaattisesti tuotu esille, että synnyttäjän kontrollin tunne sekä kokemus hyvästä ja kunnioittavasta vuorovaikutuksesta selittävät synnytyskokemuksen laatua. Hyvä synnytyksen hoito tapahtuu vuorovaikutuksessa, mieluiten tutun kätilön ollessa läsnä koko synnytyksen ajan. Tähän tulisi hoitohenkilökunnalla olla mahdollisuus.
Mirjam Raudasoja on psykologi ja psykologian tohtori, jonka tutkimustyö on suuntautunut lisääntymisen ja vanhemmuuden kokemuksiin sekä näihin liittyvään sukupuolittuneeseen kontrolliin. Raudasojan väitöstyö käsitteli synnytyskokemuksia ja siirtymää äitiyteen. Tällä hetkellä hän tutkii urheilijoiden vanhemmuutta Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksella.
Kuva / Pixabay
