Miten tukea synnyttäjää hyvään synnytyskokemukseen?

Lukuaika: 3 min.

Siirtymä äitiyteen on psykologinen murros, jossa yksilölliset voimavarat ja riskitekijät muovaavat kokemuksia yhdessä hoitojärjestelmän ja kulttuuristen odotusten kanssa. Synnytyksen hoidossa korostuu lääketieteellinen näkökulma, mikä jättää huomiotta psykologiset tarpeet ja kaventaa ymmärrystä synnytyksen merkityksestä. Hoitojärjestelmää kehittämällä voitaisiin tukea entistä useampia synnyttäjiä hyvään kokemukseen.

Tässä tekstissä tarkastelen synnytyskokemuksia, itsetuntoa sekä synnytykseen liittyviä uskomuksia kesäkuussa 2023 julkaistuun väitöskirjatutkimukseeni pohjautuen. Käytän välillä sanoja nainen ja äiti, koska naisten lisääntymiseen ja äitiyteen liittyy paljon sukupuolitettua kontrollia ja ihanteita. Välillä kuitenkin käytän sanoja synnyttäjä ja vanhempi tuodakseni esille, etteivät kaikki synnyttäjät ole naisia.

 

Synnytyksessä yksilölliset voimavarat ja haavoittuvuustekijät merkitsevät paljon

Synnytys on kokemuksena ikimuistoinen. Siihen liitetään suuria odotuksia, toiveita ja pelkoja, ja usein kokemus on vielä odotettuakin intensiivisempi. Synnytyksessä ei kuitenkaan ole kyse vain ohimenevästä hetkestä, vaan siihen kulminoituu äidiksi tulemisen siirtymä. Synnytyskokemuksen laatu heijastuu synnyttäjän mielenterveyteen, itseymmärrykseen ja äitiyteen.

Osa synnyttäjistä tulee synnytystilanteeseen suhteellisen turvallisin mielin. Heillä on jo varhain elämässä muodostunut kokemus siitä, että he ovat pärjääviä ja hyväksyttyjä omana itsenään. Tällaista kokemusta kutsutaan hyväksi itsetunnoksi, ja elämän siirtymävaiheissa se on varsin hyödyllinen ominaisuus. Hyvä itsetunto on yhteydessä parempaan sopeutumiseen, hyvään mielenterveyteen ja hyviin sosiaalisiin suhteisiin, ja se auttaa selviytymään elämän haasteista sekä toipumaan vastoinkäymisistä.

Osalla synnyttäjistä huono itsetunto voi kuitenkin hankaloittaa siirtymää äitiyteen. Huono itsetunto ilmenee itsen epäilynä, kokemuksena omasta huonoudesta ja kontrollin tunteen heikkoutena. Se altistaa stressille ja mielenterveyden häiriöille ja hankaloittaa hyvien ihmissuhteiden muodostamista ja toisiin luottamista.

 

Itsetunnon merkitys synnytyksessä

Yhtäältä synnyttäjän itsetunto ja toisaalta synnytyspelko ennustavat synnytyskokemusta. Aiemmissa tutkimuksissa on toistuvasti havaittu, että synnytyspelko on riskitekijä huonoille ja traumaattisille kokemuksille. Väitöstutkimuksessani havaitsin, että synnytyspelon yhteys synnytyskokemukseen riippuu itsetunnon tasosta.

Hyvä itsetunto heikensi synnytyspelon yhteyttä synnytyskokemukseen, huono itsetunto taas vahvisti sitä entisestään. Suurimmassa riskissä hankalille ja traumaattisille kokemuksille ovat ne synnyttäjät, joilla on heikko itsetunto ja vakavaa synnytyspelkoa.

Tulos heijastelee toisaalta sitä, miten kehityksellisissä siirtymävaiheissa aiemmin muodostuneet psyykkiset vahvuudet ja heikkoudet luovat pohjan uusista haasteista selviytymiselle. Toisaalta tulos kuvaa myös sitä, että synnytyspelon hoidosta hyötyvät lähinnä ne synnyttäjät, joiden itsetunto on vahva. Synnytyskokemusten kannalta olennaista olisikin tukea niitä synnyttäjiä, joiden itsetunto on heikko.

Suomalainen synnytyksen hoito on lääketieteellisesti turvallista, mutta mahdollisuudet synnyttäjän psyykkisten tarpeiden huomioimiseen ovat hyvin rajalliset. Hoito on asiakeskeistä ja pirstaloitunutta. Synnyttäjät saavat hyvin vähän emotionaalista tukea. Tällaisessa järjestelmässä yksilöllisten voimavarojen rooli korostuu ja siten osalla synnyttäjistä mahdollisuudet turvalliseen kokemukseen ovat heikot. Synnyttäjä, jolla on alttiutta haavoittuvuuteen, jää ilman tarvittavaa kannattelua.

Kyse on tahattomasta, ei tarkoituksellisesta, laiminlyönnistä. Järjestelmää ei ole luotu ammattilaisen ja synnyttäjän suhdetta mielessä pitäen, joten osa synnyttäjistä saa väistämättä liian vähän tai vääränlaista tukea.

 

Raskausvatsa ja kengät

Millaisista aineksista synnytyskokemukset muodostuvat?

Tutkimuksessani synnytyskokemukset rakentuivat kolmen erilaisen teeman kautta, joilla kuvattiin synnytyksen merkitystä.

Kaikkein yleisimmin synnytystä kuvattiin vastauksissa ulkokohtaisesti lääketieteellisten termien kautta, korostaen fyysistä terveydentilaa ja riskien välttämistä. Samalla synnyttäjän ajatukset ja tunteet ohitettiin epäolennaisina. Tällainen käsitys synnytyksestä lääketieteellisenä tapahtumana on antropologi Robbie Davis-Floydin mukaan vallitseva länsimaisessa lääketieteessä. Siinä keho ja mieli käsitetään toisistaan erillisiksi ja hoidon kohteeksi valikoituu ainoastaan keho.

Toinen aineistossani esiintynyt tapa kuvata synnytystä korosti synnyttäjän subjektiivisia kokemuksia, ajatuksia ja suhtautumista sekä synnytyksen merkitystä synnyttäjälle. Tällainen kuvaus tuo esiin, että synnytys on joka tapauksessa ainutkertainen elämäntapahtuma, joka jokaisen synnyttäjän täytyy ottaa haltuun ja sisällyttää omaan elämäntarinaansa.

Kolmas tapa oli esittää synnytys ihmissuhdetapahtumana, jossa kokemukset rakentuvat vuorovaikutuksessa. Vastauksissa tuli esiin suhde ammattilaisten kanssa, puolison merkittävä rooli ja vauvan mielessä pitäminen jo ennen syntymää. Myös kokemus perheen syntymisestä ensimmäisen lapsen syntyessä mainittiin. Kuvaukset viittaavat siihen, että synnytyksessä ei oikeastaan ole yksilöllistä toimijuutta, vaan kyse on yhteistoimijuudesta. Nämä kuvaukset olivat aineistossa sivuosassa, mikä herättää pohtimaan, olisiko inhimillisen tuen tarjoaminen tärkein synnytyksen hoidon kehityskohde.

 

Huomio tulisi suunnata synnyttäjien yksilöllisiin tarpeisiin ja inhimilliseen tukeen

Väitöstutkimukseni tulokset nostavat esille syntyvyyden ja perheiden hyvinvoinnin kannalta olennaisen kysymyksen: Miten tuetaan niitä, joille synnytyksen hoidon standardimalli ei ole riittävä hyvän kokemuksen mahdollistamiseksi?

Mielestäni paras vaihtoehto olisi kehittää synnytyksen hoitoa niin, että inhimilliset tarpeet toteutuvat kaikkien synnyttäjien kohdalla riittävän hyvin. Medikalisoitu synnytyksen hoito ei useinkaan mahdollista psyykkisten perustarpeiden eli autonomian, kompetenssin ja yhteenkuuluvuuden toteutumista.

Synnytyskokemuksia koskevissa tutkimuksissa onkin systemaattisesti tuotu esille, että synnyttäjän kontrollin tunne sekä kokemus hyvästä ja kunnioittavasta vuorovaikutuksesta selittävät synnytyskokemuksen laatua. Hyvä synnytyksen hoito tapahtuu vuorovaikutuksessa, mieluiten tutun kätilön ollessa läsnä koko synnytyksen ajan. Tähän tulisi hoitohenkilökunnalla olla mahdollisuus.

 

Mirjam Raudasoja on psykologi ja psykologian tohtori, jonka tutkimustyö on suuntautunut lisääntymisen ja vanhemmuuden kokemuksiin sekä näihin liittyvään sukupuolittuneeseen kontrolliin. Raudasojan väitöstyö käsitteli synnytyskokemuksia ja siirtymää äitiyteen. Tällä hetkellä hän tutkii urheilijoiden vanhemmuutta Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksella.

Kuva / Pixabay

Bridgerton-sarja ja aateliston tärkeät sisarussuhteet

Lukuaika: 4 min.

Historiallisissa pukudraamoissa vilisee autoritaarisia vanhimpia veljiä, asemansa tuntevia siskoja ja seikkailunhaluisia pikkusiskoja ja -veljiä. Mutta mitä esimerkiksi suosittu Bridgerton-sarja kertoo siitä, millainen merkitys sisarussuhteilla entisaikaan oli ihmisen elämänkululle?

Sisarussuhteet ovat vakioaiheita kirjallisuudessa, lehtijutuissa, elokuvissa ja sarjoissa. Fiktio tarjoaa kiinnostavia ikkunoita siihen, millaisia merkityksiä sisarussuhteilla on ollut eri aikakausina. Suosittuja ovat esimerkiksi pukudraamat, joissa kuvataan brittiläisen aateliston ponnisteluja sopivan puolison löytämiseksi. Tällainen on Bridgerton (2020-), Julia Quinnin romaaneihin perustuva Netflix-sarja, joka kuvaa kahdeksan sisaruksen vaiheita Lontoon seurapiireissä hovin liepeillä 1800-luvun alussa.

Bridgerton-sarjan ensimmäinen tuotantokausi keskittyi tyttäristä vanhimman, Daphnen, puolison etsintään. Aktiivisia etsinnässä ovat erityisesti äiti ja muut seurapiirin mahtirouvat sekä vanhin isoveli Anthony eli varakreivi Bridgerton. Puolison löytämisessä ei suinkaan ole kyse vain yksilön onnellisuuden takaamisesta, vaan koko sisarussarjan tulevaisuudesta. Sopivan puolison löytäminen takasi kodin, elintason sekä kunniallisen ja vaikutusvaltaisen aseman yhteisössä. Tämä kiteytyy Daphnen repliikissä sisaruksilleen heti ensimmäisessä jaksossa: ”Menestykseni vaikuttaa teidän kaikkien tulevaisuudennäkymiin.”

 

Serkusavioliitot vahvistivat myös sisarussuhteita

Historiantutkija ja sosiologi Leonor Davidoff kuvaa sisarussuhteiden suurta merkitystä porvariston ja aateliston keskuudessa 1800- ja 1900-luvuilla. Sisarukset ja serkut muodostivat keskeisen sosiaalisen verkoston, jonka jäsenet olivat kytköksissä toisiinsa varallisuuden, vastuun, puolison etsinnän ja yhä enemmän myös tunnesuhteiden kautta. Nämä kytkökset säilyivät yleensä läpi aikuiselämän.

Sisarukset olivat usein kiinteästi mukana toistensa sosiaalisessa elämässä. Sisarukset ja serkut perheineen muodostivat välittömän viiteryhmän, jonka kanssa oltiin tiiviisti tekemisissä, johon tukeuduttiin kriiseissä, ja jolta tarvittaessa lainattiin rahaa. Aatelisten sisarusten oli suorastaan pakko tulla toimeen keskenään, sillä he olivat toisiinsa sidoksissa koko eliniän. 

Sisarusten ja serkusten merkityksen kasvu liittyi laajempaan murrokseen, joka oli käynnissä eurooppalaisessa sukulaisuusjärjestelmässä. Sukulaisuutta tutkineet historioitsijat Christopher Johnson ja David Sabean paikantavat tämän murroksen vuosien 1750 ja 1850 väliselle vuosisadalle. 

Avioliittojen solmiminen oli keskeinen tapa ylläpitää sukulaisuusjärjestelmää. Avioliittoja solmittiin aluksi pikkuserkkujen ja sitten serkkujen kanssa. Verisukulaisten joukon lisäksi puoliso saattoi löytyä samoista sosiaalisista ympyröistä, kuten sisarusten ystävistä. Sukulaisten kanssa solmittujen avioliittojen avulla perheet säilyttivät asemansa ja omaisuutensa. Serkusavioliittojen myötä sisarukset pysyivät samassa sukuyhteisössä, ehkä jopa samassa paikallisyhteisössä. 

Joku sisarusparvesta saattoi edelleen mennä naimisiin lähipiirin ulkopuolisen kanssa,  millä perhe vahvisti sosiaalista asemaansa paikallisesti ja hankki uusia liittolaisia. Avioliitot eivät kuitenkaan olleet täysin järjestettyjä. 1800-luvulla alkoi olla aiempaa tärkeämpää, että avioliitot perustuivat tunnesiteisiin.

 

Sisarussuhteet olivat usein lämpimiä, mutta eivät tasa-arvoisia

Sisarusten välisten suhteiden laatu riippui muun muassa ikäjärjestyksestä sukupuolesta. Perimysjärjestys ja omaisuudenjako vaikuttivat varallisuuteen ja siten suoraan avioitumismahdollisuuksiin. Eri puolilla Eurooppaa, jopa eri alueilla saman valtion sisällä, oli erilaisia perimyskäytäntöjä. Vanhin poika saattoi periä isänsä omaisuuden, arvonimen ja liikekumppanit, muille sisaruksille saatettiin maksaa osittaista kompensaatiota. Omaisuus siirtyi perijälle usein vasta kuoleman jälkeen, joten tämä saattoi avioitua nuorempia sisaruksiaan myöhemmin. Toisaalta sisarusten saatettiin usein olettaa avioituvan ikäjärjestyksessä. Sisarusten tasa-arvoisempi periminen alkoi myös yleistyä.

Kuva: Pixabay

Sukulaisuuden murros merkitsi siirtymää isäjohtoisesta järjestyksestä tasavertaisempaan, sisaruksia korostavaan järjestykseen 1800-luvulle tultaessa. Siitä huolimatta veljillä oli huomattavaa valtaa siskoihinsa nähden. Isän kuoltua vanhin veli oli perheen pää, jolla oli päätösvaltaa erityisesti siskojensa asioihin. Naimattomat siskot olivat usein myös riippuvaisia perheen pään taloudellisesta tuesta.

Osa Bridgerton-sarjan viehätystä on sisarusten välisten suhteiden dynamiikka. Perheen pää Anthony, veljeksistä vanhin, on sisaruksilleen välillä etäinen ja totinen kipuillessaan vastuunsa ja omien tunteidensa välillä. Toisaalta hän on eräänlainen isähahmo ilman isää kasvaneille nuorimmille sisaruksilleen. Avioitumisiässä olevien vanhimpien siskojen näyttää olevan helpompi luoda luottamuksellinen suhde muihin veljiin, joita ei perheen pään vastuu paina.

Historioitsija Christopher Johnson kuvailee, kuinka aateliston ja porvariston kirjeenvaihtoa tutkimalla on voitu päätellä sisarusten välisten suhteiden olleen 1800-luvulla erilaisia kuin heitä edeltäneen sukupolven sisaruksilla. Kun edeltävän sukupolven sisarukset olivat olleet muodollisissa ja etäisissä väleissä, 1800-luvun alkupuolella sisarukset kirjoittivat toisilleen kirjeitä, joista voi päätellä suhteiden olleen läheisiä.

Vastuun ja vallan lisäksi kuitenkin myös tunneilmaisu jakautui usein epätasaisesti. Sisaret olivat usein omistautuneempia veljilleen kuin toisin päin. Siskot ilmaisivat tunteita erityisesti keskenään, mutta myös veljilleen. Tunteiden ilmaisusta tuli osa neuvottelua siitä, millainen suhde sisarussuhde oli: siskot olivat veljistä riippuvaisia ja olivat usein aktiivisempia kirjeenvaihdossa, ilmaisten veljiään useammin kiintymyksen ja ystävyyden tunteita.

 

Miltä 2020-luvun sisarussuhteet näyttävät historiallisella jatkumolla?

2020-luvulla elävien näkökulmasta 1800-luvun sisarussuhteet saattavat näyttää aivan toisenlaisilta kuin nykyään. Omassa elämässämme esimerkiksi avioliiton solmiminen tai elämänkumppanin löytäminen harvoin riippuu suoraan sisarusten elämäntilanteista tai parisuhdetilanteista, vaikka usein puoliso samasta  sosiaalisesta piiristä löytyykin. Olemme kuitenkin tottuneet ajattelemaan, että teemme näitä valintoja yksilöllisesti ilman, että ne kytkeytyvät sisaruksiin tai laajempaan sukulaisten piiriin.

Samaan aikaan sisarukset saattavat kuitenkin olla kytköksissä toisiinsa taloudellisin sidoksin, jotka puolestaan kietoutuvat tunnesuhteisiin. Tämä tulee näkyviin esimerkiksi tilanteissa, joissa perinnönjakoon sisarusten kesken sisältyy jännitteitä tai konflikteja.

Sosiologi Katherine Davies kuvaa, kuinka sekä verisiteellä että sosiaalisesti rakentuneella suhteella on merkitystä sisaruudelle. Toisinaan nämä kaksi ulottuvuutta voivat olla keskenään ristiriitaisiakin. Vaikka sisaruuteen liitetään normatiivisia odotuksia koskien hoivaa ja vastuuta, yhteydenpidon suhteen sisarussuhteita koskevat kulttuuriset odotukset ovat väljiä. Joissain sisarussuhteissa yhteydenpito on tiivistä, joissain vähäistä tai lähes olematonta. Toisaalta sisarus voi olla myös läheinen ystävä. Eletyn elämän sisarussuhteet ovat monenlaisia, useimmiten ihmisen elämän pisimpiin ihmissuhteisiin kuuluvia, ja merkityksellisiä läpi elämän.

Bridgerton-sarjan sisarusparvi kiehtoo meitä myös siksi, että se saa meidät ajattelemaan sisarusten yhtäläisyyksiä ja eroja, sisarussuhteiden dynamiikkaa ja niiden muutosta elämänkaarella. Sisarussuhde on erityinen, ristiriitoja sisältävä suhde, jonka kuvauksista voi löytää jotain universaalia myös 1800-luvun aatelistoa kuvaavassa viihdesarjassa.

 

Lähteet:

Davidoff, Leonore (2013) Thicker than Water. Siblings and their Relations, 1780–1920. Oxford University Press.

Davies, Katherine (2023) Siblings and Sociology. Manchester University Press.

Johnson, Christopher H. (2011) Siblinghood and emotional dimensions of new kinship system. In Johnson, Christopher H. & Sabean, David Warren (toim.): Sibling Relations and the Transformations of European Kinship, 1300–1900. Berghahn Books, ss. 189–220.

Johnson, Christopher H. ja Sabean, David Warren (2011) (toim.) Sibling Relations and the Transformations of European Kinship, 1300–1900. Berghahn Books.